
Satujen lukeminen on saanut mielikuvitukseni kulkemaan vähän vilkkaammin kuin aikaisemmin. Vetelen johtopäätöksiä kaikesta ja ajattelen kuin lapsen mielellä. Kaikki ympärillä oleva ahdistaa, mutta yritän suojata itseäni pakenemalla. Tai sitten pahimmassa tapauksessa olen taas lipsumassa psykoosin ihmeelliseen maailmaan...
Väsyttääää... olen väsynyt tähän kaikkeen.
1 kommentti:
kuin myös.
unettomuutta täälläkin.
inhottaa kun ei voi paeta unien maailmaan. Se on aina ollut se yksi pakopaikka.
mie kärsin unettomuudesta aina sillointällöin. ja nyt on unettomuus vaihetaas päällä. Ei saa unta vaikka kuinka yrittää. ja sitten kun vihdoin aamulla nukahtaa niin heräilen vähän väliä. :(
johtuneeko lie kesän valoisuudesta vai mistä..
Lähetä kommentti