aivot rusetilla

Istun tässä lattialla ja odottelen terapiaan lähtöä. Laitoin musiikin soimaan kovalle telkkarissa, koska hiljaisuus tekee oloni vielä hermostuneemmaksi. Vihaan tällaista odottelua. Olisi parempi kun terapia olisi aamulla niin en ehtisi jännittämään ja ahdistumaan. Nyt mietin koko päivän ajan mitä se terapeutti keksii kysyä ja siinä vaiheessa kun istun siihen terapeutin pehmeään tuoliin, aivoni ovat nätillä rusetilla. En saa sanaakaan suustani.

Oho, huomasin, että sukat on eri paria. Toinen on vaaleanpunainen valkoisilla pilkuilla ja toinen mustilla pilkuilla. Mitähän seuraavaksi...