lauantai 15. elokuuta 2009

Heikkouteni

Aamusta alkoi sama ahdistava olo, mikä on vainonnut minua koko viikon. Istuin lattialle ja avasin koneen, mutta en osannut tehdä mitään. Olisi paljon tekemistä, mutta en vain osaa aloitaa mitään. En jaksa. Mikään ei tunnu mielenkiintoiselle. Ajattelin vain, että säästän ne tekemiset myöemmäksi. Istuin taas lattialla tekemättä mitään puoli tuntia. Tiesin koko ajan miten aika kului ja se inhotti. Pitäisi olla tehokas ja käyttää kaikki aika hyväkseen. Vihaan itseäni kun en saa mitään aikaiseksi ja istun vaan lattialla tuijottaen seinää.

Onneksi päänsärky on jo lakannut. Ihmettelen vaan kun minulla ei ole ikinä ollut pahoja päänsärkyjä. Nyt niitä on ollut pari kertaa kesän aikana. Tänään en jaksanut tätä sietämätöntä ja tuskaista oloa niin päädyin taas lievittämään oloa kolmiokipulääkkeillä. Taas yksi syy lisää miksi vihaan itseäni ja heikkouksiani. Kuitenkin, kurjasta olosta tuli siedettävä olo. Hyvä olo verrattuna viimeaikaiseen mielentilaan...

Nyt lähden vaeltamaan vanhempieni luokse. Peter Pan tulisi telkkarista, mutta katson sen myöhemmin. Matkalla voin elää omassa Neverlandissa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Älä ole itsellesi niin ankara. Ennen minäkin ajattelin että kaikki aika pitää käyttää hyödyksi, mutta todelisuudessa ei ole mitenkään "pahaa" tai "laiskaa" vaan olla jos tuntuu ettei jaksa.

Hitto unohdin Peter Panin :(

Chloe kirjoitti...

niinku edelline kommetoija sanos, aina ei vaan jaksa, älä ota kauheet morkkist siit, kyl se "jaksattamuus" menee sit ohi, ja sit on taas puhtii urheilla ja tehä kaiken muunlaisia asioita :)
pärjäile!<3

Therru kirjoitti...

Voi elegie. Tiedän niin hyvin tuon tunteen. Väliaikaisesti siihen auttaa parhaiten hommiin ryhtyminen. Mutta kuinka mahdotonta se onkaan, js sitä paitsi se siirtää ongelmaa vain hetken tuonnemmas.

Anonyymi kirjoitti...

Mullaki on sellasia kausia, että ei vaan yksinkertasesti saa aikaseks mitään järkevää ja on sellanen olo, että oma olemassaolo on aivan tyhjää ja turhaa. Mutta onneks ne kaudet menee ohi. :) Nyt mulla on sellanen vaihe, että haluun siivota ja järkätä kaiken ja tuntuu, että vaikka kuinka tekee ja touhuaa niin silti kaikki on aivan sekasin ja rempallaan..... TOSI turhauttavaa, mutta siivoon ja järkkään kaikesta huolimatta. :D Mäki muuten oon repsahtanu lastensatuihin.. Rakastan sitä sarjaa, joka tulee nyt tv:stä. Se Alfred Ankka<3 Se on niin paras! Ja oon kattonu viimepäivät Disneyn piirrettyjä. Tänään katoin Tarzanin ja Liisa Ihmemaassa. Aivan ihania lutumuru leffoja. <33 Niistä tulee paremmalle mielelle ja voi vaan uppoutua satujen ihmeelliseen maailmaan eikä tartte murehtia ulkomaailman tapahtumista. Äiti laitto mulle tv kiellon ja vei digiboksin jonnekki huitsiin. Oon tosi kiitollinen oikeestaan siitä.. Eipä tuu katottuu uutisia tai muuta turhaa kurjuutta mistä tulee vaan surulliseks.
Paljon tsemii sulle ja koita jaksaa.<333

Laura kirjoitti...

SYÖ!

rakas tyttö kulta sun heikotukset, epäkiinnostuneisuus, päänsäryt, paska kaikki elämässä on koska oot hengenvaarallisen aliravittu.

Nyt kun luit ton kappaleeni niin ajattelet ehkä "joojoo, ei mulla ole hätää/ ei ole niin vaikavaa/ en pysty", mutta oikeasti... sun täytyy. Mä näen silmissäni ton sun vajoamisen ja ei, se euforiahukkuminen ei lopu kauniisti ikinä. Mitään Mikä-mikä-maata ei ole vaan neuloilla lävistävä helvetti odottaa. Se siel virnistää kun luulet tanssivasi vielä sateisten ruohonoksien päällä.

Pidä hei huolta itsestäs, ole kiltti. En haluu kuulostaa kukkahattutädiltä, oksetan itteenikin sellasel virrellä :D Mut koska srsly oot helvetin tärkee mulle ventovieraaksi ihmiseksi, nettituttavaksi, joten mä vain haluaisin rohkaista sua vähän luopumaan. Halaa pupua ja ota välipalaa, hissukseen, sitten komppaan muita: älä ole niin ankara itsellesi. Oot arvokas♥♥

Ninnuli kirjoitti...

en tunne sua, enkä ehkä voi sanoa välittäväni sinusta, koska emme mitenkään (vielä) tunne.
Painit ongelmien kanssa joita itsekin olen kokenut, syömsihäiriö minulla oli vain bulimia, ei anoreksia. Iso voimahali ja toivottavasti uskallta luottaa itseesi<3

(ja jos haluat ihan kunnolla tietää musta, on mulla kotarit, toi blogi on ihan oikeesti vaan sellainen päänaukomisblogi, koska en niin julkisesti ihan kaikkea halua kirjoittaa http://lasilintu.suntuubi.com)