maanantai 10. elokuuta 2009

Kurjuus

Kurjuus! Aivan kamala olo. Koko päivän särkenyt päätä ja voimat pois. Kaikkein kamalinta päivässä oli kun aamulla piti käydä yhdessä tapaamisessa ja kirjastossa. Autolla ajaminen oli tuskaa kun pää tuntui räjähtävän ja silmiä särki. Aikaa meni vaikka kuinka kauan kun parkkipaikkaa ei tahtonut löytyä. Olisin lähtenyt muuten kävellen, mutta jalat ei vain kantaneet. Tuli paha mieli kun en jaksanut hymyillä kenellekään. Kaikki ajattelevat, että olen omahyväinen...

Nyt on sen verran parempi olo, että jaksoin koneen avata. En taida muuta enää jaksaakaan. Menen takaisin sänkyyn vaikka olen siellä maannut melkein koko päivän. Kun tulin päivällä kotiin, menin suoraan peiton alle. En edes vaihtanut farkkuja jalasta. Tuntui, että pyörryn siihen paikkaan jos liikun yhdenkin ylimääräisen liikkeen.

Okei, kolme on jo kysynyt, että olenko minä edellisen postauksen kuvassa :) Siinä missä tytöllä lukee paidassa 'MJ I want you back' muistaakseni. En ole siinä kuvassa, mutta halusin laittaa sen kuvan, koska 1. haluan MJn takaisin ja 2. minusta on otettu täsmälleen samanlainen kuva. Äitini on aina halunnut valokuvaajan paikalle kun olen tanssinut balettia näytöksissä tai muissa vastaavissa. Olen aina tanssinut vapaa-aikana MJ:n inspiroimana ja äiti halusi ottaa kuvasarjan studiossa. Oli fedora, nahkahousut, valkoinen käsine, 'moonwalk' ja 'toe stand'... Nyt on vain kuvat muistoina, koska tanssin virtaukseen uppoaminen on joskus liian vaarallista. Se vie mennessään...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Missä se sinun äitisi nyt on, kun olet selvästi nääntymässä nälkään??? Etkö näe, että et oikeasti kohta pääse enää vuoteestasi ylös.

Minä lähettäisin sinut nyt kyllä paikkaan, jossa opetellaan ihan ensiksi syömään. Oletko lukenut Ruotsin Mandometer-klinikasta?
http://www.mando.se/en/Start-page/Start-page-/1.aspx

Sieltä on moni saanut apua. Kaukanahan se on, mutta kaukana on toiveet toipumisesta sinulla, jos ei jotain ihan uutta kokeile.

Lämpimin ajatuksin ja parempaa päivää toivottaen.

Anonyymi lukijasi

SmilingGirl kirjoitti...

Muistan kun olin tuossa tilanteessa. En jaksanut liikkua minnekkään ja heikotti. Se on oikeasti vaarallista. Minä toivon, että sinä ymmärtäisit sen pikkuinen. <3 :(

Anonyymi kirjoitti...

Tuntuu pahalta lukea tätä, kun voit noin huonosti.
En osaa sanoa yhtään mitään, mutta jooko syö. edes vähän.
Ää toivon vaan voimia sulle, että jaksaisit ja söisit.
Koska usko pois, ansaitset jotain muuta kun tuon itsesi kiduttamisen.

haleja!