lauantai 3. lokakuuta 2009

Tanssin pyörteissä



Tanssi houkuttelee minua vaikka olen liikuntakiellossa. Menen aina välillä vanhaan huoneeseeni ja muistot tulvivat mieleeni. Muistelin kuinka nuorempana harjoittelin balettia monta tuntia päivässä ilman taukoja. En saanut lopettaa ennen kun kaikki oli täydellistä. En vain saanut lopettaa... Huone vetää puoleensa, koska tunnen olevani siellä se sama tyttö, joka sai tanssia niin paljon kuin halusi. Kaipaan niitä aikoja. Ei ollut rajoituksia ja sai olla vapaa. En kuitenkaan tunne olevani se sama tyttö enää, koska en osaa tanssia samalla kevyellä askeleella. Painoindeksini on suhteessa melkein sama (vähän yli 14), mutta lihaskuntoni ei ole sama kuin ennen. Venyttelen, jumppaan ja lenkkeilen, mutta en vain jaksa samalla tavalla kuin ennen.

Olen kuunnellut mp3-soitintani päivät pitkät enkä voi olla tanssimatta. Kun jaksan nousta sohvalta ylös, on pakko "bust a move" :) ja tietysti MJ:n liiket osaan ulkoa. Tänään aamulla äiti puhui kanssani, mutta en jaksanut keskittyä kun tein "toe standejä". Vanempiani naurattaa kun jaksan äärimmäisen masentuneena silti tanssia. Ja tuo 'äärimmäisen masentunut' on tullut vanhempieni suusta perheneuvottelussa.

Minulle on niin tärkeää päästä pahoja ajatuksia ja raakaa ulkomaailmaa karkuun. Oma Ihmemaani on turvapaikkani. En uskalla kertoa kaikka ajatuksiani Ihmemaastani täällä blogissakaan, koska minua on kiusattu koulussa niin paljon. Pelkään, että täälläkin minua alettaisiin kiusaamaan ja katsottaisiin kummasti. Siis enemmän kuin jo nyt. Olen yrittänyt olla rohkea ja paljastanut osan tästä asiasta mistä minua kiusattiin koulussa. Se jätti syvät arvet itsetuntooni. Voi olla ettei kukaan ymmärrä yhdistää mistä puhun. Tai suurin osa ei välttämättä pidä tätä niin isona asiana. Minulle se on iso asia kun se on minun elämässäni iso asia. Ja senkin tunnustaminen hävettää. Parasta lopettaa ennen kun tästä tulee kamalan sotkuinen. Tämä vain auttaa minua itseäni kun kirjoitan.

Taas tylsä viikonloppu enkä keksi mitään tekemistä. Turhauttavaa.

7 kommenttia:

Merenneito kirjoitti...

Oh, muistan itse liikuntakielto ajoistani saman tunteen :( Tanssiminen on jotain niin spontaania ja eskapistista, että on kamalaa kun se kielletään. Minusta sitä ei oikeastaan saisi, sillä on sitten vaikeampaa aloittaa liikuntaa uudestaan.

Ajattele blogia kanavana niille tunteille, joita pelkäät sanoa ääneen. Jos et uskalla kirjoittaa jotain, älä julkaise sitä heti vaan mieti onko se jotain jonka haluat oikeasti sanoa. Kirjoittamisesi on ennen kaikkea autettava itseäsi, joten go for it ♥

Tino kirjoitti...

En usko että mitään blogikiusaamista ilmenisi. Tai jos niin, niin sellaiset ihmiset olisivat jo harvinaislaatuisen typeriä.

Minun on hirveän vaikea edes yrittää samaistua koulukiusatun tunteisiin, koska olin ehkä enemmän itse siinä kiusaajan asemassa, niin kamalaa kuin se onkin. Nyttemmin olen pyytänyt anteeksi tekojani ja katunut niitä, mutta ei siitä mihinkään pääse. Ei auta kuin ajatella, että sitä on tullut kasvettua ihmisenä. Mutta haluan vain sanoa, että yleensä kiusaaja ei itsekään nauti siitä kiusaamisesta, vaan siinä on jotain takana. En yritä puolustella, mutta näinhän se yleensä menee.

Toivon sinulle oikein hyvää viikonloppua ja parempia päiviä <3

Senni kirjoitti...

Koitahan syödä, se auttaa selvittämään ajatuksia ja jos saisit nostettua painoasi niin pääsisit myös takaisin tanssimaan. Eikö tämä baletti yhtään motivoi sinua ryhdistäytymään, kääntäisit sivun elämässäsi ja aloittaisit puhtaalta pöydältä. Tiedän että se on vaikeaa, mutta eihän sen tarvitsekaan tapahtua hetkessä, voi mennä vuosikin tai pari.

Olen itse kans koulukiusattu. Minua kiusattiin läpi peruskoulun. Se oli yhtä helvettiä ja vaikuttaa edelleen minun jokapäiväiseen elämään. En pysty kulkemaan kunnolla julkisilla paikoilla, ainakaan sellaisissa missä on paljon ihmisiä koska tulee heti tunne että mitä ne ajattelee musta ja että ne ajattelee jotain pahaa. En pysty myöskään olemaan keskipisteenä sillä haluan olla näkymätön haamu.

Minullakin on oma haavemaailmani johon uppoudun joka päivä, se on hetkellinen turvapaikkani. Olen kanssa temppuillut syömisieni kanssa, onneksi lopetin sen ajoissa, mutta silti oma kroppa ei tunnu hyvältä mutta tämän kropan kanssa pitää vain tottua elämään.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja parantumista. Toivottavasti haluat parantua? Elämä lihavana tai normaalipainoisena ei ole yhtään hullumpaa.

Siivetön kirjoitti...

Hienoa, että jaksat kuitenkin tanssia, vaikka todella masentunut oletkin. Yksikin positiivinen asia pitää kiinni elämässä. Tsemppiä!

_N3ko_ kirjoitti...

Hyvä että jaksat tanssia, pitäähän sinun saada käsitellä tunteitasi jotenkin ja tehdä siitä, mistä pidät! Tsemppiä! <3

Anonyymi kirjoitti...

Vein eilen oman tyttäreni ensimmäistä kertaa, sanotaan vaikka "liikuntaharjoituksiin" niin hän ei heti minua tunnista jos lukee täällä näitä. Hän on ollut pitkään liikuntakiellossa ja nyt se on ohi, kunhan paino vain ei karkaa alaspäin.
Kun kävelimme sisään paikkaan, jossa nämä harjoitukset pidettiin, vilkaisin häntä ja hän katsoi seinille päin ja hymyili, hymyili onnellisen näköisenä, katseli ympärilleen kuin vanhaa tuttua rakasta paikkaa. Varmasti samoja ajatuksia mielessään, kun sinulla Cassie, kun menet vanhaan omaan huoneeseesi.

En usein näe hänellä vielä hymyä kasvoillaan ja etenkin jos näen, ja siitä ääneen ilahdun, hän hermostuu (pelkääkö, että luulen kaiken olevan hyvin, että pitää pärjätä taas kuten ennen??) ja suuttuu joten en sanonut mitään. Mutta tietäisittepä miltä ne hymyt tuntuvat, pitkän jäätävän kauden jälkeen. Kuin lotossa voittaisi!

Harjoitusten jälkeen hän kotimatkalla jutteli vaikka mitä, tulevaisuuden suunnitelmiaan... Hyvä kun uskalsin hengittää, että hetki ei mene "rikki".

Minusta on aika tärkeää miettiä, milloin on aika lakkauttaa liikuntakiellot. Lääkärit ovat kovin eri mieltä tästä. Minä näen että liikunta tekee nyt hyvää lapselle, kun se vielä vuosi sitten teki vain pahaa ja oli pakkosuorittamista. Lääkärit tuntuvat olevan tästä kovin monta mieltä.

milkyoolong kirjoitti...

Sun lihaskuntos varmana paranis jos söisit enemmän. :> Ilman ruokaa lihakset nuutuu.