sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Kaaoksen selvittäminen

Okei, olen ollut pienen ajan poissa kuten selitinkin edellisessä postauksessa. Kone vaan hidastui ja hidastui kunnes se jämähti paikoilleen. Mikään ei enään toiminut eikä kone suostu käynnistymään. Olen pahasti koukussa nettiin kun tulee tuskainen olo monta kertaa päivässä ellen pääse tarkastamaan tmz:tä, blogeja ja sähköpostiani. Onneksi puhelimen netti toimii vihdoin vaikka pari postausta pyyhin jo vahingossa.

Oloni ei ole mennyt parempaan suuntaan... Ahdistaa ehkä vähemmän kun olen ollut enemmän omalla kämpälläni. Saan vihdoin piiloutua omaan rauhaani ja huokaista. Saan itkeä tuskaani eikä tarvitse pelätä että joku tulee kohta töistä kotiin. Tuntuu paremmalle kun kotona kaikki tavarat on omilla paikoillaan eikä tarvitse eitsiä mitään. Vanhemmille piti viedä kamalasti tavaraa mukaan ja koko ajan siellä ollessa tuli mieleen mitä puuttui ja pitäisi käydä hakemassa kämpältä. Haluan että kaikki kaaos loppuisi!

En ole vieläkään puhunut kunnolla isän kanssa. Isä on käyttänyt minua sairaalalla muutaman kerran ja oli mukana yhdessä palaverissa. Saatiin sovittua, että käyn osastolla päivittäin/sovitusti isän kyydillä ja saan muuttaa omalle kämpälleni. En haluaisi millään käydä sairaalalla. Haluan vapaata. En jaksa. En jaksa pukea kylmiä farkkuja jalkaan ja mennä kylmään ulkoilmaan. Herään jokaiseen päivään toivoen, että olisi jo iltapäivä ettei tarvitsisi mennä sairaalalle.

Olen saanut päähäni kaikenlaisia pieniä projekteja,joita voisin tehdä kämpässäni ja saisin ajan kulumaan. On vaan kauhean vaikeaa saada mitään aluilleen kun ei jaksaisi edes kättä nostaa. Blogitekstinkin aloittaminen on hankalaa kun mietin, että mitä kritiikkiä tulee. Negatiivista ja painavaa palautetta on vaikea ottaa vastaan, mutta olen päättänyt kirjoittaa sydämestäni.

2 kommenttia:

telina kirjoitti...

Näin unta sinusta :) unen yleissävy oli synkkä, mutta itse olit oikein mukava ja ystävällinen. Hassua, kun mulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä näytät, mutta silti tiesin että se olet sinä.

Toivottavasti olosi pian alkaisi helpottaa. On niin kamalaa sivusta seurata sitä, miten henkisesti voit pahoin, kun ei itse voi mitään tehdä tai auttaa.

Jakselemisia ja haleja!

Kafi kirjoitti...

Pöh, koska sulle on murskakritiikkiä sadellut :> Oon neuvoton sen suhteen mitä sulle sanoisin, että olosi muuttuisi miksikään. Tätä blogia lukiessa hetkittäin tuntuu et oot pelkkä satu rikkinäisestä runotytöstä, joka on täytetty ansaitsemattomalla pahalla ololla. Mutta tiiän ettet ole satua, ja puheistas huolimatta uskon että sä vielä paranet ja elämäs alkaa kukoistaa. O_o Koska tätä arkeasi et jaksa niin valoa on oltava olemassa. Hughug<3