torstai 21. tammikuuta 2010

Ruususen uneen....

Tänään ei ole ollut mitään tekemistä. Jumituin jo aamulla sohvalle istumaan enkä ole päässyt tästä mihinkään. Pää on ihan sumussa eikä ajatuksista saa mitään selvää. Nukuin tänä aamuna ihmeen pitkään kun otin tupla-annoksen unilääkettä illalla. Väsytti kamalasti ja enkä osaannut päättää mitä tekisin. Raahaisinko painavan kehoni parvekkeelle? Kohta, kun huone lakkaa pyörimästä. Tarkenenko mennä parvekkeelle jäätymään tupakalle? Pakko kun on pakko. Minkä ohjelman katson digiboxilta? Ei jaksa keskittyä kun ajatukset harhailee. Avaanko kirjan, jota olen yrittänyt lukea syksystä saakka? En, koska nukahdan parin sivun jälkeen eikä päivällä saa nukkua.

Osaan kirjoittaa tänne blogiin jos olen energinen tai sitten tuskissani. Jos olotila on tuolta väliltä en saa sanoja päästäni ruudulle. Kokonaisten lauseiden muodostaminen siinä 'harmaassa' ja toivottomassa tunteessa on liian vaikeaa. Yritä usein, mutta en vain saa kirjoitettua sitä mitä haluaisin.

Tänään ei ollut edes missään terapiassa tai sairaalalla käyntiä eli sain olla lämpimän viltin sisällä koko päivän. Kylmät farkut saivat olla komerossa. En haluaisi mennä nukkumaan, koska se tarkoittaa, että pitää herätä taas huomenna kamalaan oloon. Haluaisin vaipua Ruususen uneen ja herätä vasta kun joku tai jokin tulee pelastamaan minut. Herään sitten kun on keksitty se tabletti, mikä parantaa masennuksen ja anoreksian. Ja tiedetään, että ruoka on se pelastus, mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäpä kerron sinulle yhden jutun: vakavasti sairas lapseni päätti parantua anoreksiasta ja kaikki syöminen oli äärimmäisen vaikeaa, tuskaista ja ahdistavaa.

Tiedät varmaan ne Nutridrinkit ja Adderat ym. Niitäkin hän piilotteli ja kaatoi kun silmä vältti. Eikä pystynyt sietämään niitä edes sitten kun päätti parantua.

Hän osti pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, ja aloitti niillä. Niissä on energiaa mutta hän pystyi ajattelemaan että ne tekevät hänen aivoilleen hyvää eivätkä ne "tuntuneet" ruualta sillä tavalla kuin "oikea ruoka". Hänen syömisensä alkoi niistä, ja hänen toipumisensa myös.

En halua viisastella ja voi olla että tämä ajatus on sinulle vastenmielinen, mutta kerron vain kuinka meillä alkoi energiaa tulla tyttöön ja tytön mielialaan.

Yritä jaksaa, ei sinua kukaan muu herätä sieltä kuin sinä itse. Valitettavasti. Olisipa tosiaan sellainen pilleri keksitty!

Yksi äiti

Lizzy kirjoitti...

heissan.
vieläkö olet omalla kämpälläsi vai takaisin vanhempiesi luona?

Kiva kuulla että olet vielä elävien kirjoissa. Tuppaan huolestua aina *punastus*

Voimia kovasti kevättä ja lämpimämpiä ilmoja kohti.