perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kotiloman :) ja :(

:)
Isä tuli hakemaan pupun kanssa.
Kierrettiin torin kautta ja pysähdyttiin kuuntelemaan lokkien laulua.
Ostin ison pinon juorulehtiä.
Kämpällä odotti 4 pakettia ja kasa postia. Rakastan postia!
Äiti oli tuonut töistä vesimelonia ja vadelmia.
Vihdoin hetki rauhaa omalla kämpällä, oman koneen ääressä.

:(
Nenämahaletku hävettää ja ahistaa.
Ajattelen jo tiistaita kun pitää palata osastolle.
Kämppä on taas kamalan kylmä ja haisee oudolle.
Äiti tulee kohta ruokkimaan minut...

13 kommenttia:

Kelvoton kirjoitti...

Hyviä asioita silti enemmän. ♥

Anonyymi kirjoitti...

ihanaa, kun muistat iloita niistä pienistä, kivoista asioista:) Tsemppiä ja haleja sulle tosi monta, kyllä sä siitä letkustakin pääset eroon kultapieni ♥

Mary kirjoitti...

Rakastan ihmisiä jotka osaa iloita pienistäkin asioista.
Se on upea lahja elämältä.

Koita jaksaa ja pysyy vahvana <3

Anonyymi kirjoitti...

anna sen letkun olla paikoillaan, se on sinun bensaletkusi nyt. Ei siinä ole mitään pahaa että ihminen tarvitsee energiaa. Ihan oikeasti, et enää sitä taida muistaa. Olen seurannut blogiasi kauan.

Kun tanssit, mistä sai energiaa? Miten jaksoit? Miten jaksoit nauttia? Miten et nyt jaksa? Ei se pelkästä syömisestä kiinni ole, mutta yllättävän paljon juuri siitä.

Been there, done that.

Anonyymi kirjoitti...

anna sen letkun olla paikoillaan, se on sinun bensaletkusi nyt. Ei siinä ole mitään pahaa että ihminen tarvitsee energiaa. Ihan oikeasti, et enää sitä taida muistaa. Olen seurannut blogiasi kauan.

Kun tanssit, mistä sai energiaa? Miten jaksoit? Miten jaksoit nauttia? Miten et nyt jaksa? Ei se pelkästä syömisestä kiinni ole, mutta yllättävän paljon juuri siitä.

Been there, done that.

Anonyymi kirjoitti...

Hei mietin, että haluaisitko kertoa jotain asioita itsestäsi/elämästäsi, mitä emme tiedä. Vaikka mitä asioita tykkäät tehdä ym. Koska sinussa on ihan varmasti muutakin kuin tuo katala sairaus, vaikka nyt tuntuukin synkältä.
Tietenkin tämä on sinun blogisi ja saat kirjoittaa vapaasti mistä tekee mieli, mutta ehkä voisi viedä ajatukset hetket pois kaikesta kurjasta, jos miettii vaikka lempitavaroitaan tai jotain muuta.
Hmm, toivottavasti saisit lisää voimia ! Halauksia.
Ps. sinä todella tarvit letkua nyt, ethän revi sitä pois. Se ei ole vihollinen.

t.anni

Elisa kirjoitti...

voi pikkuinen, tulen niin surulliseksi lukiessani tätä.

en osaa sanoa mitään, kultapieni, koita jaksella, älä luovuta vielä.

pidä letku paikoillaan, pyydän.

Unknown kirjoitti...

Nyt vasta huomasin, että täällä on tuorettakin tekstiä. Noh..pitihän sinunkin tämä sitten kokea.
Nyt keskityt ihan vain itseesi, sinusta tulee vielä hieno ihan oikeaa elämää elävä tyyppi. Älä enää luovuta, ajattele, että pahin on jo takana ja tästä alkaa sinun oma tiesi...Johon sinä saat vaikuttaa. Sinulla on oikeus elämään ja iloihin. Ja kuvittele, että se letku on auringon säde joka valaisee koko kehoasi, saat siitä voimaa ja ajatukset selkenee koko ajan.
Vielä on varmasti pitkä tie kuljettavana, mutta muista että sinä olet sinä ja sairaus on oma pahansa joka vain yrittää kiusata sinua hengiltä.
Älä anna sille pahalle mitään mahdollisuutta elää sinussa. Tiedän, se on vaikeaa, mutta anna mennä vaan. Valitse elämä!

Ps.jaan mielellään ajatuksia ja olen avuksi jos vain suinkin pystyn.

Peppiina kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Peppiina kirjoitti...

Kiitos kommentistasi tosi paljon<3

Mä annan sulle haasteen, ohjeet siihe löytyy mun blogista :)

Miten sulla menee nytte? Joudutsä kauan pitää tota letkujuttua?? Yritä jaksaa ja pysyä vahvana<33 Muista, että oot tärkee!<3

Pantalaimon kirjoitti...

Blogissani on sinulle haaste :P

Miten sulla nyt menee? et ole taas päivittänyt vähään aikaan ja alan huolestua. kovasti voimia kevääseen!

She kirjoitti...

Koita jaksella pieni tyttö ♥

Tino kirjoitti...

Miten jakselet? ♥