maanantai 3. toukokuuta 2010

Yli rajan ja mennyttä tyttöä...

Minulla on ollut paljon aikaa miettiä asioita, vaikka jotain draamaa on meneillään joka päivä.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen jo mennyt sen rajan yli milloin minua olisi voinut vielä auttaa. En tarkoita, että olisin tahallani ylittänyt sen rajan, mutta sairauteni ovat vieneet minut mennessään. Sehän on minun syytä kun en ole jaksanut taistella vastaan. Mutta pieni osa minua ei ole halunnut taistella. Onkohan se jokin masokistinen osa minua.. 'ansaitsen kärsiä' ja lisään sitä kärsimystä vielä viiltelemällä, lyömällä ja pakkoliikkumalla.

En tiedä mikä se apu oikeastaan on. Tällähetkellä se taitaa olla vain, että hoitajat pitävät minut hengissä. Painoni romahti takaisin sinne alle 40kg ja BMI on niin matala etten kehtaa sitä sanoa. Mahaani koskee kaikki ruoka ja on todella epämukavaa syömisen jälkeen. Te varmasti älähdätte kun sanon, että löydän vieläkin itsestäni ylimääräistä ja vihaan tätä kehoa. Sairas mieli tekee, sairas mieli näkee. En haluaisi sitä apua lähellekään minua, koska olen saanut jo tarpeekseni sairaaloista ja hoitajista. Kukaan ei usko, että tämä ei auta.

Avauduin taas ja ehkä olisi pitänyt olla hiljaa. Aamut ovat hankalimpia täällä ja varmasti huomaa tekstin sävystä. Ihoa kihelmöi sisältäpäin ja haluaisin lähteä juoksemaan. Mutta minäpä reippaana tyttönä odotan, että joku tulee ruokkimaan minut. Voi....

Pelottaa mitä tämä viikko tuo tullessaan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

tsemppiä <3. Toivon niin, että jaksaisit taistella vielä! Ymmärrän kyl et ei sulla mitään helppoa ole. Pidän paljon blogistasi ja teksteistäsi x)

lilla myy kirjoitti...

Dear Cassie.
Olen itsekkin ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt.
Ja tiedän kuinka pimeää ja pelottavaa siellä on.
Tuntuu että happi loppuu ja kaikki on niin sumeaa ja samantekevää...
Mutta Cassie,rajan takaa voi aina tulla takaisin.Tiettyyn rajaan asti.Älä mene liian kauas,muuten kukaan ei saa sinusta enää kiinni.

Kelvoton kirjoitti...

Ehkä löytäisit jostakin halun nostaa painoasi lukemaan, josta voisit olla ylpeä terveellä tavalla, ja ennen kaikkea lukemaan jossa jaksaisit elää. ♥

Anonyymi kirjoitti...

Voiiii haluisin vain halata sua;( tiedän niin miltä toi tuntuu, mut koita pysyy lujana äläkä anna periks<3