Selvennystä ja vastauksia

Kerta minulla ei ajatus juokse päässä eikä tekstin kirjoittamisesta tule nyt mitään niin vastaan teidän lähettämiinne kysymyksiin. Ja niitä saa lähittää lisää. Yritän aina parhaani mukaan vastata.

Kelvoton kysyi mitä romahtaminen tarkoitti minun kohdalla. No, don't be alarmed. mulla oli tosi heikko olo sinä päivänä. Hyvä, että jaksoin hengittää kun se oli niin raskasta.jossain vaiheessa mun paineet oli romahtaneet ja menin tajuttomaksi. lyhyen elvytyksen jälkeen olin täällä takaisin. En itse muista siitä muuta kuin heikon olon aamulla. Kaksi siitä seuraavaa päivää on ihan kadoksissa. Vanhemmat kävi tietenkin katsomassa, mutta en muista kuin pari muutaman minuutin pituista pätkää. Muistan limsapullon ja kun isä otti silmälasit pois pyyhkiäkseen kyyneleet. Muu on hukassa. Nukuin paljon ja haluaisin nukkua edelleen.

Harkitsin pitkään ja hartaasti, että kerronko tätä täällä, koska en halua säikäyttää ketään pois. Mutta tätä on syömishäiriön todellisuus. Alussa on ihanaa liidellä siinä nousuhumalassa kun paino on tippunut ja kaikki on niin 'hyvin'. Siinä 'humalassa' ei vaan tajua, että sisäelimet kiehuvat ja poksuvat ja mätänevät kunnes ne yksi päivä lakkaavat yksinkertaisesti toimimasta.

Pieni osa minusta toivoi tuon 'romahtamisen' jälkeen, että olisivat vaan lääkärit antaneet olla. Mietin, että miksi ne edes yrittivät pelastaa minua. Kaikki tuntuvat katsovan minua säälien. Tuntuu, että olen jo mennyttä tyttöä. Haluaisin niin kovasti nähdä taas kaksi rakastani...

Valitettavasti en uskalla vaihtaa yhteystietoja enää kenenkään kanssa. Kahdelle olen osoitteeni antanut, mutta se riittää. En halua paljastaa olinpaikkaani kaikille. Sitten taas...ketä kiinnostaa, mutta en halua törmätä 'tuttuihin' tai saada pitkiä katseita. Tämä on nyt minun piilo, jos ymmärrätte.

vieläkin henki kulkee

Olen edelleen täällä ja huomaan miten kesäiset päivät lipuvat ohi minun nukkuessa osastolla. Odottelen, että pääsisin täältä somaattiselta puolelta pois. Tuntuu, ettei minulle kerrota mitään. En tiedä milloin pääsen pois. En tiedä mitä tapahtuu. Aina kuulen sen saman 'katsotaan nyt että tasaantuisi... ja vahvistuisit'. Pääkoppa on niin tyhjä ja turta, että se kykenee vain nukkumaan. Odottelen vain päivää jolloin saisin päähäni ajatuksen tai kaksi, että saisin kirjoitettua jotain.
Anteeksi.

Olen elossa, ihan oikeasti

Yritän nyt kirjoittaa sillein, etten pelästyttäisi teitä. Olen ollut kauan poissa kun minun 'voinnissa' tuli vähän, tai vähän enemmänkin, takapakkia. Kerron vain lyhyesti, että olin vajaan viikon verran teholla, mutta olen takaisin elävien kirjoissa. On ollut niin tokkurainen olo sen jälkeen, että mikään ei tahtoisi toimia.

On tullut tauko kirjoittamiseen, mutta ei ole ollut mitään mahdollisuutta saada puhelinta tai päästä nettiin. Kirjoitan tämänkin isän puhelimella nyt kun yksikään hoitsu ei ole, ihme kyllä, kyyläämässä.

Tuntuu, että tulen viettämään täällä ikuisuuden, mutta olen jatkuvasti muistuttanut lääkäreitä ja hoitajia, että minun on saatava 25. päivä lomaa. Pakko. Kyyleleet olivat hävinneet johonkin pitkäksi aikaa, mutta nyt ne tekevät jo paluutaan.

Äiti ja isä käyvät täällä melkein päivittäin. Huomasin miten he säikähtivät minun 'romahtamista' ja puhuttiinkin siitä.
Kirjoitan heti lisää kun saan tilaisuuden ja kommentit pystyn lukemaan aina pikana isän puhelimesta.