keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Olen elossa, ihan oikeasti

Yritän nyt kirjoittaa sillein, etten pelästyttäisi teitä. Olen ollut kauan poissa kun minun 'voinnissa' tuli vähän, tai vähän enemmänkin, takapakkia. Kerron vain lyhyesti, että olin vajaan viikon verran teholla, mutta olen takaisin elävien kirjoissa. On ollut niin tokkurainen olo sen jälkeen, että mikään ei tahtoisi toimia.

On tullut tauko kirjoittamiseen, mutta ei ole ollut mitään mahdollisuutta saada puhelinta tai päästä nettiin. Kirjoitan tämänkin isän puhelimella nyt kun yksikään hoitsu ei ole, ihme kyllä, kyyläämässä.

Tuntuu, että tulen viettämään täällä ikuisuuden, mutta olen jatkuvasti muistuttanut lääkäreitä ja hoitajia, että minun on saatava 25. päivä lomaa. Pakko. Kyyleleet olivat hävinneet johonkin pitkäksi aikaa, mutta nyt ne tekevät jo paluutaan.

Äiti ja isä käyvät täällä melkein päivittäin. Huomasin miten he säikähtivät minun 'romahtamista' ja puhuttiinkin siitä.
Kirjoitan heti lisää kun saan tilaisuuden ja kommentit pystyn lukemaan aina pikana isän puhelimesta.

17 kommenttia:

Kiiu kirjoitti...

tässä on jo ehtinyt miettiä kaikenlaista, ihanaa että olet siellä! <3 voimia!

Peppiina kirjoitti...

Herranjumala, että mä oon ollu huolissani susta ja oon miettiny pääni puhki, et ootkohan hengissä. Sun pitää alkaa syödä (tiedän ei ole helppoa, mutta yritä ja uskon että yrität). En halua, että kuolet vaikkei tunnetakkaan, mutta musta tuntuu siltä kuin tunnettas :) Yritä jaksella ja pysyä elävien kirjoissa. Olis hienoo, jos voitas vaihtaa puh.numeroita niin voitas tekstailla sillon tällön, että tietäsin miten sulla menee jne.

Voimia <3 Oot tärkee! <3

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olin hurjan huolissani. En osaa sanoa muuta kuin että jaksuja.

-K

Mary kirjoitti...

Sanoja ei tunnu löytyvän vaikka paljon olisi sanottavaa.
Sanon siis vain että koita jaksaa! <3

Harhakukka kirjoitti...

Kiitos, kun ilmoitit itsestäsi. Voimia paljon, olemme huolissamme susta. Sussa on se terve tyttö jossain siellä syvällä, usko siihen, että se löytyy kun jaksaa etsiä tarpeeksi sinnikkäästi.

ysl.elle1 kirjoitti...

hei paljon voimia sinne. mä toivon, että sun vointi paranee ja pääsisit elämään ilman sairaalaa.
isojättihalaus täältä! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Koko perheellesi jaksamisia! Ja etenkin sinulle taistelutahtoa!

Kelvoton kirjoitti...

uskaltaako kysyä, mitä romahtaminen tässä yhteydessä tarkoittaa?
voimia ♥

Eräs lukija kirjoitti...

En tunne sinua oikeasti tai edes blogimaailmassa, tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin sinulle mitään. Mutta silti olen joka päivä ja useammankin kerran päivässä käynyt vilkaisemassa blogiassa ja toivonut, että olisit kirjoittanut jotain, ihan vain että tietäisin sinun olevan hengissä. Ja olen niin helpottunut! Ihan mahtavaa, että sä elät! :D

Tiie kirjoitti...

Toivottavasti vointisi paranee vielä lähiaikoina~
Vaikka oonkin uus lukija, niin ei tässä muuta voi, kun toivoa sulle kaikkea hyvää, että asiat yleensäkin kääntyisivät parhain päin. :)

Hienoa kuitenkin on se, että sä yhä kirjotat tänne. Kiitos siitä~ :)

Namida kirjoitti...

Paljon, paljon voimia ja iso halaus ♥

abigail kirjoitti...

Helpottavaa lukea, että olet hengissä.

roosa kirjoitti...

Vuosi jo kulunut, ei ikinä uskoisi...

Ihana kuulla, että oot kunnossa. Voimia ♥

Poison Ivy kirjoitti...

heissan pieni,
Olen uusi lukijasi ja odotinkin tätä uusinta tekstiäsi jo kovasti.
Yövuorossa kerran löysin blogisi ja täytyy sanoa että kyyneleet silmissä luin sitä. Jostain syystä tapasi kirjoittaa ja olla niin rehellinen koskettaa kovasti. kaikesta siitä näkee miten kaunis ja herkkä todella olet.
Koska ihan oikeasti vain se sisin merkitsee ja jokainen tajuaa sen joskus, omalla tavallaan kukakin.

En ala antaa mitään ohjeita, koska jokaisella meistä on omat taistelumme.
Itsekin olen tiellä itseinhosta ja keskeneräisyydestä tasapainoisempaan minään. Vaikka mistään SH:sta ei olekaan kohdallani kyse.

Mutta taistele, urhea pieni tyttö.
Periksi ei sa antaa. Se olisi aivan liian helppo tie. <3

Taica kirjoitti...

Hyvä että olet hengissä. Juuri yksi tuttuni nukkui pois anorexian takia, hänen kehonsa ja sydämensä ei enää jaksanut :/
Tajusin kuinka vaarallinen se sairaus on, olen itsekin sitä sairastanut mutta nyt paranemaan päin ja normaali-painossa.

Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinne! :)

TIM kirjoitti...

Helpotus, kun sai kuulla susta edes jotain. ♥

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa Cassie, että olet yhä siellä, olen jo pitkään lukenut blogiasi ja kommentoinut tänne aina välillä.

Mutta olen todella huolissani, ethän vain vajoa enää senttiäkään alemmas, älä koskaan luovuta, ole se, joka näyttää maailmalle, kuinka voi selvitä, vaikka olisi miten vaikeaa.

Sinä olet todella todella hieno ja hyväsydäminen ihminen, sinussa ei ole mitään vikaa, älä anna tämän viedä sinua pois tästä maailmasta, näytä, ettei vielä ole sinun aikasi pitkiin aikoihin.

Sillä sinä pystyt siihen kyllä, tiedän että pystyt, luota itseesi, älä koskaan luovu toivosta <3

Maailmalla olisi vielä niin paljon hyvää tarjottavana sinulle, kunhan vain annat sille kaikelle mahdollisuuden. Joskus tuntuu, ettei millään pysty, mutta toisinaan on vain tehtävä asioita, jotka tuntuvat tosi raskailta ja vaikeilta, joita ei millään tahtoisi tehdä, mutta joskus on pakko tehdä niin, ja kun tietää että sen rohkean askelen jälkeen kaikki menee paremmaksi, se on palkitsevaa, se on moninkertaisesti vaivan arvoista.

Ja tarkoitan siis, että ala syödä vähitellen paremmin ja paremmin, se tuntuu vaikealta, mutta joskus täytyy tehdä niin, ja ala nousta ja kerätä voimiasi kohti hyvää elämää. Tiedän, että pysyt siihen Cassie <3