perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kotona ja ahdistaa

Pääsin vihdoin kotilomalle. Vain täksi päiväksi, mutta kuitenkin. Isä haki minut aamulla osastolta porukoille ja nyt olen yksin isossa talossa. Porukat ovat töissä ja saan viettää aikaa pupun ja koiran kanssa. En ole nähnyt pupua niiin pitkään aikaan. Tuli onnenkyyneleet silmiin kun halailin sitä. Odotin tätä päivää monta viikkoa ja kuukautta, mutta mitä tekisin nyt.? Voimaton vartaloni on levoton kun haluaisin käydä kävelemässä pihalla. Levottomuus muuttui äsken ahdistukseksi ja koko vartaloa kihelmöi. En voinut vastustaa ja otin panacodia ja tramalia. Näin vietän lomani. En kestä muuten.

Taidan mennä kuistille ihmettelemään äidin(erm, puutarhurin hoitamaa) ihanaa puutarhaa, polttaa muutaman tupakan ja silitellä pupua. Mikään ei ole niin rauhoittavaa. Taidan vielä katsoa This Is It:in ja olen tehnyt kaiken haluamani lomalla..

Tuntuu, että olen jotenkin pilannut blogini kun päivityksiä tulee surkeat 3 kuukaudessa. Ennen kirjoitin melkein joka päivä. Kunhan pääsen enemmän kotiin käymään niin kirjoitan useammin. Osastolla päivät ovat niin samanlaisia enkä haluaisi vain valittaa siitä kurjuudesta tänne. En nytkään ole kirjoittanut ihan kaikkea tänne. Pelkään, että saan kamalaa kritiikkiä jos kerron enemmän esim. painostani, yms. Tiedän, että tämä kaikki on minun vikani ja itse olen hankkinut itseni sairaalaan. Olen kuitenkin kiertänyt sairaaloissa yli 10 vuotta enkä todellakaan ole ikinä halunnut tätä. Haluaisin, että kukaan ei huomaisikaan minua ja saisin hoitaa omat asiani. Olen kuitenkin ihan rikki sisältä... tanssin luurankojeni kanssa.

12 kommenttia:

Kauris kirjoitti...

Höpö höpö tyttö pieni. Se ei ole sinun vika, vaan sairauden vika. Sinä päivänä kun olet täysin parantunut, tajuat sen kuinka kaikki se kamaluus oli sairautta, ei omaa tahtoa.

Ja hei. Kirjoitit miten harvoin tahansa, ei se mitään. Minultakin jäi joskus osastolle joutuessani kirjoittaminen pariin kertaan kuukaudessa, enkä varmaan olisi jaksanut panostaakkaan enempään.

mene puutarhaa kurkkimaan ja nauti. Elä edes se hetki täyttä elämää. ♥

usvaan kadonnut kirjoitti...

Vaikken mie sinnuu tunnekkaan, niin miusta on ihanaa kuulla siusta. Kuulla, että olet hengissä. Näiden huonojen hetkienkin jälkeen. Kuulla, että elämässäsi on silti hyvääkin. Kuten pupusi silittely. Tassu terapia<3 Niin parasta.

Peppiina kirjoitti...

En osaa taaskaan sanoa muuta kuin voimia! <3 Iso hali <3 Toivottavasti paranet ja pääset kotiin.

lonely00 kirjoitti...

Kiva kun postasit. Täällä ollaan hengessä mukana. Hali.

Anonyymi kirjoitti...

Parane pian tai jotain : ) Pystyt mihin vaan haluat ♥

Anonyymi kirjoitti...

kirjoita osastollakin, jos voit. Vaikka et kirjoittaisi kuin yhden lauseen, olisi ihana lukea että olet siellä. Et saa antaa tuolle pirulle periksi! Se ei sinua ansaitse.

Vastaa jos haluat: onko sinulla vielä se letku vai syötkö itse?

maanantaiMILLA kirjoitti...

tiedän, ettei pitäisi välittää kritiikistä mutta silti se iskee aina jotenkin syvälle. pitää vaan koittaa ajatella, et ei kukaan muu tiedä tilannettas paremmin kun sie itse :)

pärjää. osasto voi olla tuskallista mut pärjää ja yritä nauttia lomasta <:

She kirjoitti...

voimia ♥ kirjoita taas pian jookos?

Sofia kirjoitti...

Blogiin on jäänyt aivan täysin koukkuun. Mietii aina, mitä sille cassielle kuuluu. <3 Herättää paljon ajatuksia kirjoituksesi ja omien tunteiden ilmaiseminenkin kehittyy tässä. Tyylisi on kaunis ja "puhdas", jos ymmärrät ja niin voi sanoa. Harmi, kun et kirjoita joka päivä. <3 <3 voimia taas.

Smoothie kirjoitti...

Voiettä.
En oo kovinkaa onnellinen, mutta kun vertaan elämääni sinun elämään niin pitäs mun olla. Mulla kuitenki loppujen lopuks on niin moni asia hyvin...

Toi kritiikki. Se tekee tosi syvän viillon, oon sen huomannu. Itteäni ainaki se itkettää.

'Kun tyttöä paha vainoaa, hän löytää tien varamaailmaan'
Tää on niin rakas <3 Oispa munki kohal totta.

Anyway, Pärjäile ja nauti hetkistä jotka koet upeiksi <3
-Uutta postaustasi odotellessa-

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
löysin blogisi aivan vahingossa ja oli pakko jäädä lukemaan vanhempiakin tekstejä.
En osaa sanoa mitään uutta, mutta toivotan sinulle kaikesta sydämestäni parempia aikoja ja jaksamista näitä kamalia sairauksia vastaan.
Pidä huolta itsestäsi niitä parempia aikoja odotellessa!

Jenni kirjoitti...

Olet taas ollut kauan poissa :( huolestuttaa aina, kun olet kauan poissa. Hirmuisesti voimahaleja sinne, missä olet <3 Olet ajatuksissani.