Avaruuden Kevät

Olin viikonlopun kotona, mutta olo ei ollut kamalan hyvä. Jaksoin vain istua telkkarin edessä ja välillä käydä kuistilla tupakalla. Oli sekin parempaa kuin osastolla olo. Pääsi minusta pari naurahdustakin kun katsoin lempielokuviani. Siihen unelmamaailmaan on helppo kadota ja olla turvassa kylmältä totuudelta.
Täällä osastolla omassa huoneessani minua on muistuttamassa siitä ulkopuolisesta maailmasta pari korttia. Äiti ja isä on tuoneet useammankin, mutta kaikki ei mahtuneet tuohon. Sain yhden Englannista isän sukulaisiltakin. Välillä tuntuu, että elän jossain väestösuojassa aika omalaatuisen porukan ympäröimänä ja meidät on tuotu tänne suojaan. Olemme heikkoja ja haavoittuvaisia. Ulkomailma on saastunut ja paha meille.
Alan tuntea syksyn kylmyyden. Päivät makaan kivikovalla sängylläni, ohuiden ja karheiden sairaalanvalkoisten lakanoiden ympäröimä, hartiat täristen kylmyydestä.