torstai 23. joulukuuta 2010

Joulua osastolla

Huomenna olisi sitten joulu, sanoi hoitaja tänään. Kysyi vielä, että mitä haluaisin tehdä, mutta miten viettää joulua kun huominen tuntuu vain yhdelle perjantaille. Ei se edes tunnu perjantaille. Olen mennyt viikonpäivissä sekaisin eli kaikki päivät sulautuu toisiinsa. Päivä kerrallaan eikä mitään uutta tai normaalista poikkeavaa. Jotain häppeninkiä sattuu, mutta se kuuluu minun normaaliuteen. Joulu ei ole tuntunut joululle muutamaan vuoteen eikä osastolla viruminen nyt auta asiaan. Osastoa on yritelty koristella, mutta se ei tunnu tehoavan. En pääse kotiin jouluksi kun... höh... en ole tarpeeksi vahva.
Joulupukilta toivon ison pillerin, josta tulisi hyvä olo ja saisin nukuttua pahan olon pois.
Toivottavasti muilla olisi parempi joulu!

19 kommenttia:

Juliet kirjoitti...

Voi Cassie.. Kumpa vaan voisin tulla ja halata pahan olon sinusta pois.

Harhakukka kirjoitti...

:c ♥

vahvistut kyllä vielä.

iceblue kirjoitti...

Aivan äärettömän suuri ja lämmin joulurutistus ja Hyvää Joulua siitä huolimatta, vaikka se ei siltä tuntuisikaan <3

Olet mielessä. Kunpa tänään sinulla olisi parempi olla.

Anonyymi kirjoitti...

Cassie hyvää joulua (vaikka jouluinen fiilis ei sulla oiskaan)!Pus och Kram <3333333
Kumpa voisit unohtaa edes hetkeksi pahan olon ja olla iloinen.

TIM kirjoitti...

pidetään toivonhiukkasista kiinni, että ensi joulu olisi parempi <3 kulutettu lause toivoa ei saa menettää, jaksetaan sinnitellä pinnalle kulta <3

Anonyymi kirjoitti...

Parempaa huomista sinulle, jos joulu on nyt vain päivä muiden päivien joukossa.

Meidän perheessä on tänä vuonna joulu, syömishäiriö ei enää sitä vie. Ikinä. Koskaan. Ei.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia kultanen<3 Kaikki muuttuu vielä paremmaksi, ja mä kovasti toivon että se tapahtuu hyvin pian.

Sofia kirjoitti...

Vähän minusta tuntuu siltä, että joulu on lapsissa. Kun ei ole enää lapsi, niin pitäisi hakeutua lasten lähelle. Meilläkin oli hieman apea joulu, mutta jospa ensijoulu olisi erilainen. Ehkä ensijoulut pitäisi keskittyä vapaaehtoistyöhön, niin saisi kokea lapsuuttaan jossain muodossa uudelleen.

Kiinnostaisi tietää mitä tekisit toisella tavalla ja ajattelisit toisella tavalla, jos nyt kaiken tiedon kanssa palaisit ajassa siihen hetkeen jolloin kaikki alkoi karata käsistä.

Onnelista uutta vuotta, rutistuksia ja jaksamista. <3

Lizzy kirjoitti...

halaus

Anonyymi kirjoitti...

missä oot cassie? oon huolissani, onko kaikki ok? <3

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki hyvin? Toivottavasti vain keräät voimia kohti parempaa huomista<3
Olen itsekin ollut kuilun partaalla ja selviytynyt nälkäkuolemasta takaisin elämään. Helppoa ei ole ollut, mutta käänne parempaan tapahtui kun annoin itselleni luvan olla kerrankin avun tarpeessa ja antaa läheisten kannatella osan matkaa. En tehnyt sitä aluksi itseni, vaan läheisteni vuoksi. Myöhemmin olen ollut heille kiitollinen koska paranemisen myötä silmäni aukesivat ja tajusin mitä oli tehnyt itselleni omasta tahdostani. Voi olla että käänne parempaan ei ole minunkaan kohdallani pysyvä, mutta nyt voin ainakin hetken nauttia elämästä ja läheisteni seurasta.

Paljon voimia sinulle ja toivon todella että anoreksia hellittäisi otteensa ja antaisi sinulle elämäsi takaisin!

Anonyymi kirjoitti...

Parempaa olo, sinusta välitetään. <3

Anonyymi kirjoitti...

Cassie-kulta missä oot?
Jo kuukausi viime postauksesta, onko kaikki okei?
Toivottavasti kuuluu parempaa <3
SUSTA VÄLITETÄÄN. TOI ÄSKÖSEN ANONYYMIN KOMMENTTI ON NIIN TOTTA!!

Anonyymi kirjoitti...

Oothan sä vielä siellä? oothan..? en tiedä mitä sulle sanoisin... älä jätä meitä!
sinä voit selvitä, se on oikeasti mahdollista..

Anonyymi kirjoitti...

apua mua pelottaa että sulle on tapahtunu jotain!
...cassie?!

chloé kirjoitti...

Olisi kiva kuulla miten voit :) Tällaiset pitkät postaustauot saa pureskelemaan kynsiään...

iceblue kirjoitti...

hei sweetie, olisi ikävä ja huolestus - jos mitenkään vain pystyt jättämään tänne minkäänlaista puumerkkiä niin olisi suuri helpotus..

TIM kirjoitti...

komppaan edellisiä. ei odoteta mitään suurta tekstitystä kuluneista viikoista, ihan pienikin sana riittäisi ja kivi voisi vierähtää sydämeltä. olet tärkeä monelle <3

Jenny kirjoitti...

te kans olen ollut monet kerrat osastolla... tsemppiä nainen !!
ihana blogi sulla! liityin lukijaksi liity sinäkin mulle <3http://jenny-fucktheworld.blogspot.com/