keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Nyyh...


Itkettää taas aivan sairaasti. naama on ihan punainen ja turvonnut. Nättiä... Ei ole edes tapahtunut mitään lähiaikoina, koska olen ollut kotona enkä ole puhunut kenenkään kanssa kahteen päivää. Järki sanoo ettei ole mitään syytä olla surullinen, mutta milloin olenkaan kuunnellut järkeä.?. Se pieni anoreksian ääni, joka huutaa korvaan että "olet läski paska jolla ei ole syytä elää jos jatkat samaan tahtiin!" on ainut ääni jota kuuntelen. Surullinen olo johtuu siis siitä, että sorruin taas aivan syömään liikaa vaikka lupasin aloittavani paaston. Itkettää koska tunnen kuinka läskiä kertyy enemmän ja enemmän ympäri vartaloa. Paniikki ja pakokauhu! Läskiä ei pääse pakoon.

Hih, nelosen uutisissa oli, että joku yrittäjä oli aloittanut syömalakon 6 viikkoa sitten. 15kg lähtenyt. Jos itse olisin tehnyt saman ni painoindeksini olisi 13.5. Pistää miettimään, koska 6 viikkoa ei ole niin pitkä aika. Pitäisi olla luja eikä antaa periksi houkutuksille.

Nyt lenkille. En voi tehdä mitään ennen kun saan juostua itseni näännyksiin. Söin liikaa eli ansaitsen kärsiä. En voi istua koneella kauempaa tai käydä edes nukkumaan ellen kuluta ylimääräisiä kaloreita pois. Juoksen niin kauan kunnes jaloista lähtee tunto ja silmissä sumenee.

Ei kommentteja: