pomppikaa itsetuntoni päällä kuralätäkössä...

Loukkaannun niin pienistä asioista.

Tiedän ettei kukaan halua loukata minua tahallaan, mutta en jaksa uskoa siihen.

Jos joku on unohtanut minut niin hän on tehnyt sen tahallaan, ei vahingossa.

En halua huomiota, mutta loukkaanun kun kukaan ei huomaa minua.

Minut unohdetaan tahallaan, jotta jäisin taustalle.

Seurastani ei pidetä eikä mielipiteitäni oteta huomioon, joten miksi edes yrittäisin?

Kaikki ajattelevat minusta pahaa.

Uskon, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joka keksisi minusta jotain hyvää sanottavaa.

(miksi kukaan edes yrittäisi..)

EDIT//pienen pieni asia sai itsetuntoni katoamaan kokonaan.

anteeksi valivaliteksti...