lauantai 4. lokakuuta 2008

Raivari


Sain tänään ihan älyttömän raivokohtauksen. Kävin äidin kanssa kaupungilla asioilla ja oltiin taas kauppojen sukemisaikaan liikkeellä. Äiti kävi lemmikkitarvikeliikkeessä koiralleen takkia ostamassa ja siinä meni tosi kauan. Kun päästiin autolle ni meillä oli 6 minuuttia aikaa ajaa kirjakauppaan hakemaan mun tilaama kirja. Autossa aloin huutamaan äitille että aina kun mulla on kiire johonkin ni se viivyttelee ja viivyttelee. Sillon taas kun sillä on kiire ni mä en saa katsoa mitään vaan kiirehtiä sen takia. En ole pitkään aikaan huutanu ja kiroillu niin kovaa. Heittelin tavaroita ja taisi koirakin lentää kerran. Argh! Kaasuttelin suutuspäissäni sen verran kovaa, että ehdin sinne kirjakauppaan. Sain kirjani. Olisin kyllä saanut sen huomennakin. Mutta en jaksa laittautua kahtena päivänä peräkkäin sen näköiseksi, että kehtaan mennä ihmisten ilmoille. Olin ottanut jo rauhoittavan niin oli helpompi käydä ulkomaailmassa.

Miksi oikein edes raivosin?? En tiedä. En näe vanhempiani kuin pari kertaa viikossa, jos sitäkään ja silloin kun näen ni suutun tosi helposti. Sen raivarin jälkeen meni ehkä tunti, että pystyin taas ajattelemaan järkevästi. Nyt on ihan ok olo (jos ei lasketa älytöntä läskiahdistusta.) Pitäisi vissiin päästä yli tästä uhmaiästä ja kasvaa aikuiseksi.
Anteeksi äiti.
Anteeksi, että olen olemassa.

Ei kommentteja: