Huono aamu

Nukuin pommiin aamulla!! Mikään ei ole inhottavampaa kuin nousta tuntia myöhemmin kuin mitä olisi pitänyt. (No, kerran olen herännyt aamulla siihen kun tyynyllä oli posken alla oli kolme lämmintä pupun papanaa.. pupu nukkuu joskus mun viekussa..) Enivei.. Kännykän herätys oli soimassa 7.05 ja tarkoitus oli nousta sängystä 7.30 kun olin painanu torkkua viisi kertaa. Mutta kun tulin aamulla täysin tajuihini niin kello oli 8.09. Fck!! Suutuin niiin kovasti itelleni. Olin ilmeisesti painanu herätyskellon pois päältä ja jatkanu uniani. Huomaamattani...

Olin aikataulusta myöhässä ja sen takia pahalla päällä. Halusin ruokakauppaan heti kun se aukeaa, mutta en ehtinyt. Onneksi ei ollut kuitenkaan kamalaa tungosta. Ostin vain Batteryn ja mehukeittoa. Nestelinjalla mennään edelleen..

Kävin kirjakaupasta ostamasta toisen päiväkirjan. Olen kirjottanu yhtä päiväkirjaa 2005 kesästä saakka. (kirjotan tosi, tosi pientä tekstiä ja se on todella paksu ) Oon siihen kirjottanu enimmäkseen kun oon ollu osastoilla tai kun on tapahtunu jotain muita ikäviä juttuja. Ja niitä on riittäny. Ostin uuden päiväkirjan, koska haluan säästää tuon vanhemman päiviksen jos joudun taas sairaalaan. Siellä haluan lukea mitä olen viime käynnillä kirjoittanut. Ja haluan että siinä samassa päiviksessä on vielä tilaa kirjoittaa ettei tarvitse kantaa kahta mukana. No, löysin ihme kyllä ihan kivan ja paksun päiväkirjan. En tykkää sellasista missä on rivit valmiina sivuilla, koska kirjotan niin pientä tekstiä että se näyttää tyhmälle jos on isoja välejä...

Mulla menee kaupungilla aina koko päivä kun kiertelen ja kaartelen. En halua törmätä tuttuihin mikä on aika epätodennäköistä, koska tämä on Helsinki ja minulla on vähän tuttuja nykyään. Mutta silti.

Olen todella harkinnut aloittaa uudestaan baletin. Mutta sen on niin vaikeaa kun en voi palata entiselle salille enkä uskalla mennä uudelle. En edes kehtaa käydä kinuamassa mun vanhalta opettajalta saanko tulla takasin kun vastaus on ei... Oikeasti haluaisin vaan alottaa uudestaan jossain muualla. Olisipa kaikki helpompaa jossain toisessa kaupungissa. Mutta tiedän, että ei ole. Asuin Tampereella neljä vuotta eikä elämä ollut helpompaa siellä. Se oli kahta kauheampaa. Ihan kamalaa.