perjantai 9. tammikuuta 2009

Oho 8)


Mitä vittua mä kirjottelin tänne eilen illalla. Muistan kyllä ottaneeni illalla kokonaisen unilääkkeen puolikkaan sijasta, mutta siis ei mitään muistikuvaa tekemisistä. No ei ole eka kerta... Kirjotin myös toisen tosi sekavan ja tosi itsetuhoselta kuulostavan tekstin mutta onneksi se jäi luonnokseksi. Olen jo pitkään miettinyt kivaa galluppia eli pitää ilmeisesti vetää pää täyteen lääkkeitä että saan hyvän idean ;) No en tiedä on ko nuokaan kysymyksen vaihtoehdot mitään hyviä.

Ajattelin eilen etten uskaltaisi nousta vaa'alle koko loppuviikkoon, koska syömiset on menny niin yli. En ollut uskoa silmiäni kun astuin vaa'alle. Punnitsin viimeeksi tiistaina. Miten voi olla, että olen laihtunut 0,5kg vaikka olen syönyt yli 1000kcal ti, ke ja pe?!?! Olen liikkunut ja käynyt ne tappolenkit 2 kertaa päivässä, mutta syönyt kitenkin sen verran että mun järjen mukaan pitäisi lihota. Nyt on kyllä sellainen olo että olen lihonnut, koska tämä päivä oli painajainen.


Kaverini tuli Espoosta käymään täällä hesan puolella ja halusi mennä lounastamaan mun kanssa. Tää kaveri oli joskus yläasteella mun kanssa samalla luokalla ja ollaan aina välillä nähty. Kaveri on todella todella, siis todella, täynnä energiaa. Se vei minulta kaiken energian, koska tekohymyileminen ja keskusteleminen on raskasta. Puuh.. En tosissaan nauttinut tästä päivästä. Olen kiitollinen siitä, että joku haluaa olla kaverini ja jaksaa pyytää minua ulos vaikka olen niin masentavaa ja tylsää seuraa.

Käytiin syömässä. Laskin paniikissa kaloreita kun kaveri puhui lakkaamatta. Minä hymyilen, nyökkään päälläni ja sanon välillä "joo", "niin" tai "ihanko totta". Ahdistus iski kun keskustelu kääntyi minuun. Tämä kaveri opiskelee sairaanhoitajaksi ja tietää syömisongelmistani ja "mielenongelmistani". On niin kamalan vaikeaa kertoa ongelmista ja omista tunteista kaverille jota näkee ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Ja ei pahalla mutta se kaveri on todella utelias ja tahtoo tietää kaiken, koska opettelee juuri niitä asioita koulussa. Oli tosi epämiellyttävää ainakin minulle.. Kun saatiin lounas syötyä ni kaveri halusi mennä shoppailemaan. Se meni minun kohdalta samalla tavalla kuin aina ennenkin. Seurasin kaveria kuin koiranpentu.. Itse katselin vain ympärilleni en koskenut mihinkään. En kehdannut. Käytiin ainakin sadassa vaate ja kenkäkaupassa. Sille se tuntui. Mutta Benettonilla oli pakko kokeilla ihan perus pitkähihasia paitoja. Jo toisen kerran tänään olin pudottaa silmät päästäni kun s-koko oli löysä ja xs-koko istui paremmin. Ja ostin vielä ihanan värin. Tuli mukava olo vähäksi aikaa, mutta se ei valitettavasti kestänyt kauaa kun kaveri piti saarnan, että mun pituisen ja ikäisen ihmisen ei pitäisi mahtua xs-kokoiseen paitaan.. En löytänyt mitään järkeä siitä saarnasta.
Vali vali vali... taas kerran.
BMI15,8
(-500g)

3 kommenttia:

tthi kirjoitti...

HERRAJUMALA SÄ OLET LAIHA! :00

tthi kirjoitti...

No mutta bmi 15! Silloin olisin jo hurjan onnellinen, ja vielä tuplasti jos olisi lihasta enemmän.

Joo, mielessäni on koko ajan pyörinyt blogi kun olen osastolla kirjoitellut päiväkirjaan, ja mieleni tehnyt koko ajan mennä näppäilemään koneen ääreen tänne.

Että siinähän siellä osastolla on ihan mennyt... :)

Crystal kirjoitti...

Ohoh, BMI 15,8. Itsekin pikkuhiljaa hivudun niitä lukuja kohti, mutta muutta. Jos pääsis vuodelevosta pois niin pikkuhiljaa, pienin askelin.

Inhoon jonkun kanssa ulkona käymistä, koska jos ei syö niin mulkoillaan, mut jos syö vähänkin ni tulee hillitön ahmimiskohtaus et et.. Pakko syödä, syö kamalasti ja mulkoillaan taas.. :ss