torstai 12. helmikuuta 2009

Olen hullu, tiedetään.

Joo. Mitenkä selittäisin eilisen illan... Pitikin mennä vielä lenkille. Niin pienestä asiasta tuli iso juttu. Mulla on ollut mahan pohjassa sellainen tunne, että jotain tulee tapahtumaan. Asiat on menny liian kauan samaa rataa. Ei ole tapahtunut mitään. Jotain tulee tapahtumaan mistä mä en tule pitämään. En tiedä oliko se eilis iltainen se juttu, en tiedä.

Menin eilen illalla sinne lenkille vaikka oli ällöttävä olo ja maailma kieppui silmissä. Yritin hengittää oikein isoja henkäyksiä, mutta tuntui etten saanut tarpeeksi keuhkoihin happea.

Lähdin sellaiselle turvalliselle lenkille, että voisin tulla oikoreittiä takaisin jos tulee kuolemaolo. Jos lähtisin vaan kävelemään yhteen suuntaan ja sitten tulisi huono olo enkä jaksaisi kävellä takaisin ni olisin pulassa. Sekin on tapahtunut. Olen joskus jäänyt istumaan pariksi tunniksi lumipenkkaan keskelle metsään ja itkenyt odottaen..kuolemaako?en tiedä.

Eilen en jaksanut kuin 20min ja käännyin takaisin. Kun kävelin puiston poikki ni istuin pekille ja poltin tupakan. Yhtäkkiä olin höyhenen kevyt. Kaikki tunto hävisi jaloista ja käsistä taas. Kun nousin seisomaan ni tuntui, että maa olisi kuoppia täynnä ja ihan epätasainen. Kun astuin yhden askeleen ni jalka putosikin puolen metrin kuoppaan. Toisella askeleella astuin taas maan pinnalle. Ihan kuin olisin ollut kännissä. Yritin selvitellä päätä ja istuin maassa jonkin aikaa. Lähdin horjuen kotiin jonne ei ollut enää kuin ehkä vartin matka. Ylitin katua ja katsoin vain toiseen suuntaan. Kuului sireenien ujellus ja siniset valot välkähtivät. Sydän nousi kurkkuun enkä voinut sanoo muuta kuin fuck!

Tottakai jos minä jään jonkun auton alle ni jään poliisiauton alle. Mun tuuria. Kaksi poliisisetää pysähtyi siihen kadun reunaan ja puusivät mut luokseen. Mun reaktio oli, että nuyt karkuun ja lujaa. Mitä hyötyä siitä nyt olis.. Keskustelu meni jotenkin näin

'Ollaanko sitä paljon otettu?'
'En oo kännissä'
'Ollaan sinun menoa seurattu tuolta puistosta tänne. Selvin päinkö putosit puiston penkiltä ja meinasit poliisiauton alle jäädä?'
'Ei ole kovin hyvä olo. Ei muuta.'
'Ootko mitään muuta ottanut kun pupillit näyttää noin suurille ja kävely on horjuvaa?'
'En ole mikään narkkari!'

Sitten ne pyysi mut istumaan sinne autoon. Kyseli kaikkea. En taas uskaltanut kertoa kaikkea. En halunnut mitään sairaalareissua. Ei olisi eka kerta. Ne puhallutti mut ja sanoi, että jos en edes pysy pystyssä ni pitäisi käydä sairaalan kautta. Ei.Ei.EI! Mua alkoi ahdistamaan ja korvissa soimaan. Tilanne oli liian tuttu. Haluan että joku vahva ihminen ojentaa kätensä ja auttaa mua. Mutta sitä enemmän haluan olla vapaa. Ai ristiriitaistako?

Niiden poliisien asenne muuttui heti kun sanoin, että saan jo apua. Ne poliisit kysyi hyvin tarkasti missä käyn ja nimet ja kaikki. Sanoin koko ajan, etten halua viedä niiden aikaa, mutta ne sanoi ettei ne lähde ennen kun ovat varmoja että mä oon kunnossa. Sit mua alkoi itkettämään. Mutta onneksi sain pidettyä itseni suhtkoht kasassa ja sain vakuutettua niille, että kävelen suoraan kotiin ja syön jotain. Ja mä tein niin. Ne auttoi mua. Ne tuhlasivat kallista aikaansa tällaiseen surkimukseen kuin minä ja kuuntelivat minua. Pidin lupaukseni ja söin kotona kaksi annosta puuroa.

Mulla on niin surkea olo kun osaan olla kaikille vaivaksi. Nolottaa! Ehkä mun pitäisi mennä vaan sinne jonnekin koloseen maan alle piiloon...

8 kommenttia:

tthi kirjoitti...

Kultapieni, pidä ittestäsi parempaa huolta! Sä ansaitsen sen ja paremman olon. Minulle oikeasti syntyy koko ajan huoli, kun luen tekstejäsi, mutten silti osaa auttaa sinua. Älä ole liian ankara itsellesi. Tahdoisin antaa sinulle jotain parempaa... Paljon parempaa.

ღ Crystal kirjoitti...

Ohoh, kaikkea sitä sattuukin. Mutta mutta. Hyvä, että söit. Voimia<3

Ehkä se tupakka teki kepposet:s

Chica kirjoitti...

Omg ;oo
Vähän pelottavaa!
Mutta toisaalta itse juuri haluaisin että minusta pidettäisiin tuollein huolta, eikkä mitään sairaalareissua päälle... Haluan vain huomiota ja ihmisten kyselevän että oonko ok jne. En voi sille mtn ;<

SmilingGirl kirjoitti...

Mä olen susta huolissani. Susta ollaan huolissaan. Poliisitkin!

Ei kukaan haluu, että sä kuolet tai mitään muutakaan pahaa!

Haluaisin, että sun ois paljon helpompi elää. Sun elämä näyttää olevan niin raskasta. Mua itkettää. Mä toivon kaikkea hyvää sun puolesta. Mä toivon, että joku jossain taikasauvaa heilauttais ja tekis sun päivistäsi parempia! <3

Anonyymi kirjoitti...

halauksia tyttö! ♥
-elina

herself kirjoitti...

Tuokin päivä kertoi, ettet ole ihan huomaamaton ja että ihan tuntemattomatkin ihmiset voivat välittää.

iceblue kirjoitti...

voi Cassie <3 pelottaa sun puolesta. Älä haihdu ilmaan!

sylikaupalla voimia <3

niin, ja piti vastata kommenttiisi, että ei, en ole vielä joutunut nostettavaksi tämän uuden opettajan tunneilla. Toivon, että hän olisi joustavampi, koska käyn nyt vain tavallisilla tanssitunneilla, enkä kuuluu mihinkään erikoisryhmään. Pelkään kyllä, että hän alkaa pitää minua outona, ja että aiheutan harmia :(

Rohkaisevaa kuulla, että en ole yksin ongelmani kanssa. Luultavasti sille on siis joku muukin selitys, kuin se että olen omituinen :D

ellehh kirjoitti...

Vaikka sua pelotti tossa tilanteessa, niin sillä oli jotain hyviä seurauksiakin. Sait syötyä ja huomasit et kyllä täällä maailmassa sustakin välitetään.
Voimia todella paljon sulle!
Blogisi on hyvä ja tykkään lukea sitä, vaikka löysinkin sen vasta tänään. :)