Pesästä kurkistan

Pesästä on tullut liian turvallinen. En uskalla lähteä. Täällä on kaikki tarvittava. Vain vessa ja parveke ovat olemassa pesän ulkopuolella. Haluan kuviella että kaikki muu on kadonnut. Kaikki ihmiset, kaikki. Ensi viikolla on lääkärin tapaaminen, verikokeita ja sydänfilmi :( En tiedä miten uskallan lähteä sinne kaikkien ihmisten keskelle. Verikokeet pelottavat eniten..

Lähetin ystävänpäiväkortteja viime viikolla. Yhteensä kolme. Perjantaina postiluukusta kolisi vain mainoksia ja lasku. Kiitos kaverit kun muistitte. Sitten eilen tuli hätäisiä viestejä niiltä kavereilta, että "kiitos kortista, ei millään ehtinyt laittaa kortteja postiin, sori". Oma vikani kun olin niin surkea ystävä. Yhtäkkiä lakkasin vaan pitämästä yhteyttä kavereihini kun syöksyin masennuksen syövereihin. Tiedän, että on parempi kun en aiheuta harmia kavereilleni. Haluaisin silti joskus jotain kontaktia vanhoihin ystäviin. Edes kortin välityksellä.

Olen kyllä kamala ihminen kun sanon tämän, mutta haluaisin että kaverini pitäisivät minuun yhteyttä vain viestein.. yhden kaverin kanssa voin puhua puhelimessakin. Mutta muuten vihaan puhelimessa puhumista. Mun sydän hyppää aina kurkkuun kun kännykkä soi ja pelottaa katsoa kuka soittaa. Mietin aina kauan, että vastaanko vai en. Yleensä en. Sitten myöhemmin laitan viestin takaisin.. Mutta en tykkää yhtään tavata kavereita. Olen kertonut siitä ennenkin. En vaan jaksa näytellä sitä iloista ja puheliasta tyttöä mikä olin ennen. En halua, että kaverit huomaisivat että olen muuttunut. Tottakai he ovat huomanneet, mutta en halua heidän huolestuvan.

Oikeesti mun pää hajoaa tuon yhden anonyymin kanssa. Me syömishäiriöiset ollaan aivopestyjä,joopa.. Ärsyttää älyttömästi kun en osaa selittää kun sanat on kielen kärjellä, mutta ne ei tahdo muodostua järkeviksi lauseiksi. Ai niin, sehän johtuu bakteereista ;D

Paino temppuilee taas ihan oudosti. Olen liikkunut aivan liian vähän ja paino on pippunut silti. Ei siinä ol mitään järkeä. En tajua näistä..

BMI15,9