tiistai 3. helmikuuta 2009


Tämä päivä meni hieman paremmin kuin eilinen. No, päivä ei ole vielä ohi.. Aloin heti aamusta järjesteleän tavaroita. Heitin kaikki vanhat ihon puhdistus aineet hiusten hoito aineet roskikseen. Niitä purkkeja on varmaan 30 ja suurin osa on ostettu pari vuotta sitten. Nyt vessa on siisti. Puuh..
Kävin pikapikaa aamulla lähikaupassa heti kun se aukesi. Olin todella yllättynyt miten pääsin 7.30 sängystä ylös. Silmät oli vielä muurautuneet umpeen kun suunnistin heti ensimmäisenä sängystä jääkaapille juomaan Batteryn, mutta se sai mut menemään ylikierroksilla. Sekin on alkanut maistumaan todella pahalle, mutta mistä muualta mä saisin energiaa? Kahvi maistuu vielä pahemmalle. Kaikki muut energiajuomat maistuu siiderille enkä voi sietää sitä makua. Aamulla oli pakko istua 10min parvekkeella, koska tuntui että se litku tule ylös jos liikun vähänkin. Mutta onneksi pääsin lähtemään energiaa täynnä sinne pelottavaan kauppaan. Jääkaappi on taas täynnä turvaruokaa.
5 tonkkaa mehukeittoa
1 tonkka rasvatontamaitoa
1 mangomaito
2 pulloa juotavaa jugurttia
4 Polar rahkaa
4 Navel appelsiinia
6 Battery stripped
Näillä mennään taas viikko. Tai oikeastaan pärjäisin tämän viikon loppuun ja ensi viikonkin jos käyn vaan maitoa välillä ostamassa. Onneksi ei tullut mitään kiellettyä mukaan kaupasta. Mutta mikä estää minua menemästä tuonne ärrälle. Ei mikään. Itsekurin pettäminen on pelottavaa.
Mun paino tahtoo jumittaa kun en saa hinattua itteäni kunnon lenkille. Vaaka näytti aamulla sellaista lukua, että se voisi laskea seuraavaan lukuun jos yrittäisin, mutta kun ei jaksa. Nyt olen vaan paastoillut enkä tehnyt mitään painon eteen. Olen lenkin, vatsat ja punnerrukset tehny joka ilta, mutta jos menisin pidemmille lenkeille ja juoksemaan ni varmasti muuttuisi lukema vaa'assa. Olen vaan niin luuseri... En osaa tehdä ikinä mitään oikein.
BMI15,7
(-300g)
//////Edit
Illalla todistin, että olen todellakin se luuseri. Kävelin porukoiden luokse ja soin siellä kaksi leipää. Se ei kuulunut suunnitelmaan. Kävelin sitä uutta ja pidempää reittiä takaisin kämpälle, mutta en tietenkään saanut kulutettua tarpeeksi kaloreita. .. Hiton leipä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Sekin on alkanut maistumaan todella pahalle, mutta mistä muualta mä saisin energiaa?"
Ruoasta/ yrittämällä syödä pikkuisen enemmän?
"Olen vaan niin luuseri... En osaa tehdä ikinä mitään oikein"
Et ole luuseri, kärsit sairaudesta (niin kuin muuten minäkin). Haluatko todella elää loppuelämäsi kalorivankilassa? Voin vakuuttaa, että ulosmurtautuminen on ihan helvetin ahdistavaa, mutta kannattaa silti. Olen myös sairastanut anoreksiaa ja masennusta, ja vaikken masennusta ole vielä voittanut, voin sanoa, että elämä ilman anoreksiaa on ihanaa. Voimia ja uskallusta?

cassie kirjoitti...

Kiitos kommentista. Parantumisyrityksiä on ollut, mikään ei ole yksinkertaista. En tietenkään halua elää kalorivankilassa. Taaskaan, ei yksinkertaista..

tthi kirjoitti...

Kiitos tuosta asuntola -selvennyksestä! Saa nähdä mihin tästä sitten pääsee jatkamaan, jos edes pääsee...Voi, miksei kaikki vain voisi olla niin paljon helpompaa ja yksinkertaista, ettei joka asiasta tule kamalaa solmua lankaan?