Avaruuden Kevät

Viime viikko oli kyllä liian vapaa syömisen suhteen. Ja vielä tämä päivä.. En vaan laittanut tarpeeksi tiukkoja sääntöjä itselleni. Ei ollut voimia. En jaksanut huutaa itselleni pääni sisällä. Minun on tehtävä työtä sen eteen, että saan syödä tai sitten jos syön enkä ole ansainnut sitä ni saan maksaa siitä. Joudun kärsimään, koska en ole ansainnut sitä ruokaa. En ansaitse mitään ylimääräistä. Ylimääräisestä ruuasta (tai ruuasta ylipäätään) rankaisuna on jumppaaminen ja/tai lenkki.

Viime viikolla en jaksanut. En vain jaksanut. Koko ruumis oli heikko ja voimat oli valuneet johonkin matkan varrelle. Tiedättekö tunteen kun kädet on niin väsyneet ettei niitä jaksa pidellä ylhäällä niin kauaa, että saisi laitettua ripsivärin? Tai hiuksien harjaamisesta hengastyy? Tai jos nouset seisomaan ja parin sekunnin kuluttua silmissä pimenee ja tuntuu, että keuhkot ei toimi? Minä en ole koskaan tottunut näihin. Silmissä pimeneminen ja pyörtyminen on aina yhtä rasittavaa. Lähiaikoina mun päähän on alkanut koskemaan aivan älyttömästi aina kun nousen seisomaan. Päätä puristaa, silmissä näkyy mustaa, korvissa soi ja tuntuu etten saa happea tarpeeksi. Ihan kuin olisin unohtanut hengittää.

On ollut liian heikko olo paastota. Olen syönyt n.500 kalorin edestä päivittäin. Paino jumitti alkuun kun maha säikähti kun sinne ilmestyi leipää pitkästä aikaa.. Mutta nyt se paino onneksi on laskussa hiljalleen.

Huomennä lähden metsästämään kenkiä..