lauantai 4. huhtikuuta 2009

Houreissa


Hei kaikki rakkaat ihmiset! En tiedä oletteko ihmetelleet missä olen ollut mutta tässä tulee selitys.
Olin taas sairaalassa. Tällä kertaa keuhkokuumeen takia. Viime viikon perjantaiyönä heräsin siihen kun palelin ja olin umpijäässä. Ei ole ikinä ollut niin kylmä ja ajattelin, että on ikkuna auki tai lämmitys mennyt rikki asunnosta. Mittasin kuumeen ja se oli 39,1 astetta. Odottelin, että saisin unta, mutta hengitys alkoi tuntua vaikealle kun edellisen päivän oli rintaa puristanut. Soitin hädissäni äitille ja se sai ylipuhuttua mut. Soitin lanssin ja Sairaalaressu no.2 alkoi. Pelotti ihan oikeasti, koska mentiin pillit päällä.
Taas tökittiin neuloilla ja otettiin kuvia. CRP oli yli 250 ja kuume pysytteli 40 paikkeilla 4 päivää. Tiputuksessa olin kuusipäivää. Mulla oli niin pa*ka olo kun voi vaan olla. Joka paikkaa kolotti. Oli sairaan heikko olo. Niin heikko olo, että en jaksanut seistä jaloilani joten mun pissata sängyssä sellaseen kaukaloon helvetti soikoon. Glamour elämää sairastella! En muista melkein mitään sairaalaan saapumisen jälkeen. Olin kuin horroksessa. Lääkäri oli kirjoittanut uloskirjautumislappuun, että heikko yleiskunto ja keuhkokuume aiheuttivat psykoosin kaltaisen tilan. En tiedä... En tiedä nyt ihan psykoosista, mutta kuumehoureissa ainakin olin.


Tänään pääsin kotiin. Keuhkokuumeen oireet helpotti eilen illalla ja verikokeissa ei ollu mitään vialla. Ne olis halunnu pitää mua siellä tarkkailtavana, mutta halusin kotiin. Mun äiti tuli neuvottelemaan lääkärin kanssa ja taas kiristettiin. Sanoin sairaalassa, että haluan välttämättä pois täältä ja kotiin mutta lääkärin mielestä ei ollut hyvä idea mennä yksin kotiin. Pääsin kotiin sillä ehdolla, että asun vanhempieni kotona 10 päivää. Tiesin, että ei ne voi oikeasti tollaista ehtoa laittaa, koska olen täysi-ikäinen mutta en jaksanut väittää vastaan ja olen oikeasti liian väsynyt pitämään itsestäni huolta. Ja halusin kotiin!

Nyt en tiedä mitä ajatella kun pitäis levätä 2 viikkoa eikä saa liikkua niin, että hengästyy. Tällä hetkellä pitää ottaa tukea seinistä, että pääsee vessaan eli ei mihinkään lenkille tee mieli mennä. Onneks mulla on ainakin oma läppäri että voin tappaa aikaa vaikka väsyttää koko ajan kamalasti.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pikaista paranemista!!

cassie kirjoitti...

Kiitos paljon Anonyymi :)

Siivetön kirjoitti...

Hui, kuulostaa aika kamalalta. Toivottavasti paranet pian. :)

SmilingGirl kirjoitti...

Voi ei! Ihmettelin, missä olet kun postausta ei näy. Mutta ihanaa, että olet päässyt kotiisi. Vaikka se ei välttämättä olekaan turvallista. Muista heti soittaa lanssi jos alkaa taas oireilu.

Parane pian ja lepää paljon! ♥

telina kirjoitti...

Oho, ehdinkin miettiä että mitä on käynyt :o
Toivottavasti paranet pian!

Jenni kirjoitti...

Ihmettelinkin minne katosit! Voi ei.. parane pian <3 yritä nyt malttaa pysytellä ne 2 viikkoa aloillas, ettet tuu todella pahasti kipeeks..

Jaksamisia<3 ei todellakaan ole ollut helppo kevät sulla :(

Anonyymi kirjoitti...

Kamlaa. Koita parantua. Onneks oot kuitenki päässy kotia. Ois varmasti ollu kamalaa joutua oleen taas sairaalassa vaikkakin vaan vähemmän aikaa ku viimeks. Mäki jo ajattelin että mihin oot kadonny ku et oo kirjottanu pitkään aikaan.
Pikaista paranemista! <3

Anonyymi kirjoitti...

"ja maa näyttää kauniimmalta silloin kun sitä katselee kauempaa, kyllä sillä loppuvuoden elää kun on nähnyt avaruuden kevään" tää on vaan maailman kaunein biisi..se kertoo kaiken!!!
nyt vaan keskity parantumaan ja lepää itsesi vahvaksi..Kunhan ensin eletään tämä avaruuden kevät niin aukeaa meille lopulta myös se oikea, maanpäällinen kevät!!!
TAISTELLAAN ETEENPÄIN SIIS!!!

pallokala kirjoitti...

koitapa parantua nyt pikaisesti, pikkunen. en oo ennen uskaltanu jättää kommentteja, vaikka käynkin täällä joka päivä katsomassa, josko ois ilmestynyt uusi postaus. kirjotat ihanasti.

Anonyymi kirjoitti...

Ääää. En malta oottaa seuraavaa postausta! :D Kirjota pian jooko! Kirjotat niin hyvin. Voimia!<3

ღ Crystal kirjoitti...

Paranemisia! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Olen yliopiston opiskelija ja tekemässä tutkimusta syömishäiriöistä. Ongelmanani on miltä syömishäiriö tuntuu ja missä tilanteissa nämä tunteet nousevat esiin. Kysyisin lupaasi käyttää jo kirjoittamiasi tekstejä tässä työssä ja mahdollisissa tulevissa tutkimuksissa? En tule paljastamaan sivuasi tai nimimerkkiäsi työssäni, joten ei tarvitse pelätä, että sen perusteella joku löytäisi blogisi. Mahdollisesti jos haluat suoraan vastata äsken esittämääni ongelmaan, voit laittaa suoran vastauksen kysymyksiin.
Suuri kiitos jo etukäteen jos saan luvan käyttää tekstejäsi. :)

Anonyymi kirjoitti...

Aloin jo huolestumaan ihan oikeesti kun mitään ei kuulunut niin pitkään aikaan...mielessäni oli kuoleman mahdollisuus. Lepää pikkuinen, ravitse mieltäsi.

Kimmie kirjoitti...

Voi sinua :(. Ajattelin että nyt on jotain tosi pahaa sulle käynyt kun ei postausta näkynyt! Pikaisia paranemisia sulle, ja ihanaa kuulla susta :)<3.

cassie kirjoitti...

Anonyymi Opiskelija- saat käyttää tekstejäni. jos laitat yhteystietosi avaruuden_kevat@hotmail.com niin voin yrittää selittää omaa vastaustani, mutta en osaa luvata varmaa vastausta.