Kurkkua puristaa

Täällä peiton alla möllötän ja ihmettelen normaalien ihmisten elämää. Ne syö! Siis oikeasti olen unohtanut miten syödään. Ihmettelin jo eilen vanhempien täyttä jääkaappia. Ja te ette voi käsittää miten täysi se todellakin on kun mun äiti on kokki ja sillä on pitopalvelu ja se jemmaa osan sen firman ruuasta kodin jääkaappiin. Minä eläisin sillä ruokamäärällä vähintään vuoden, mutta äiti on jo panikoinut ettei ehdi tehdä ruokaostoksia ennen pääsiästä. Meille tuli kamala riita kun sanoin, että niiden jääkaappi ja ruokakaapithan pursuaa ruokaa. Söisivät ensin ne ja ostaisivat sitten uutta kun kaikki on syöty loppuun. Niin minäkin teen. Porukat jäi vaan katsomaan mua monttu auki ja sitten alkoivat väittämään, että pitäähän pääsiäiseksi olla ruokaa enemmän.

Kurkkua puristaa edelleen kun se letku tuntui niin inhottavalle. Ei tekisi niellä mitään. On sellainen olo kun olisin niellyt jonkun kovan pallon ja se olisi jäänyt jumiin kurkkuun. Tänään olen juonut kaksi mukia kuumaa kaakaota eikä tekisi mieli muuta syödäkään. Ehkä käyn Ahdistaa kun katselen vanhempieni syömistä. Tuntuu, että jokainen ruokapalanen minkä ne syö menee suoraan mun mahaan. En halua katsoa.

Illan aikana ahdistus on kasvanut ihan kamalasti. Tuntuu, että pamahdan kohta. En tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Haluisin mennä juoksemaan ulos itseni läkähdyksiin, mutta tiedän että se on kiellettyä. Haluaisin mennä terassille polttamaan tupakkaa, mutta sekin on kiellettyä koska saldoni on jo täynnä tälle päivälle. En kestä, koska kaikki on kiellettyä enkä saa olla minä. En jaksa olla kukaan muu enkä jaksa leikkiä ketään muuta noudattamalla muiden sääntöjä. Saan koko ajan sellaisia puistatuksia, tule kylmiä väreitä ja mahaa kihelmöi. Ahdistaaaaa...