+s173311667.jpg)
Viime yönä nukuin taas tosi kevyttä unta. Heräsin pienipäänkin kolahdukseen ja ääneen kadulta. Heräsin vähän väliä ja aloin aina miettimään olinko edes nukkunut. Oli turhauttavaa kun luulin koko yön etten ollut edes saanut unenpäästä kiinni. Heräsin kuitenkin tuntia ennen kuin herätyskello olisi soinut ja olin suhteellisen virkeä. Johtuu varmaan siitä, että nukuin eilen päivällä ahdistuksen jälkeen.
Tänään lähden käymään vanhempieni luona, koska äiti soitti eilen illalla että se tuo töistä mansikoita kotiin. Meinaan kyllä kävellä tuon matkan, sanoivat vanhemmat sitten mitä tahansa. Matkaa tulee yhtensä vähän yli 20km, mutta se on sopiva koko päivän lenkkimäärä. Ja olen kävellyt tuon matkan vanhemmille ainakin sata kertaa. Saisivat porukat huolehtia vähemmän... Käyn vanhemmillani monta kertaa viikossa, mutta isä yleensä ottaa minut kyytiin kun tulee töistä keskustasta.
Pompin taas aiheesta toiseen ja haluan kiittää teitä lukijoita. Kommentit merkitsevät minulle enemmän kuin osaatte arvatakaan ja antavat minulle voimia jatkaa eteen päin. Ei minun elämässäni tapahdu nykyään mitään ja päivän kohokohta on se kun sähköpostiin ilmestyy ilmoitus uudesta kommentista. Tiedetään, olen surkimus, mutta en jaksa ylläpitää muuta elämää... Saan täältä tukea paljon enemmän kuin nykyisestä terapiasuhteestani. Huomasin, että blogillani on jo 101 lukijaa :o Mitä ihmettä! En ole ikinä ollut se suosittu tyttö koulussa tai harrastuksissa (enkä usko että olen nytkään), mutta miten ihmeessä olen saanut näin paljon ihmisiä ympärilleni.
Kiitos teille<3
9 kommenttia:
Kiitos itsellesi kun kirjoitat tätä! Tätä on ollut ja tulee olemaankin varmasti ihanan kamala lukea! <3 (ihanakamala siksi, että ei näin rankasta aiheesta kirjoittamista oikein tunnu hyväksi sanoa ihanaksi...)
Vaikkei mulla itselläni ole syömishäiriötä, niin luen sun blogia siksi, että osaat joskus laittaa ahdistuksesi niin kuvaaviksi lauseiksi. Pystyn niin helposti samaistumaan niihin.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan..
Kiitos kun kirjoitat tätä blogia!
Ei niinkään siki, että tätä olisi ihana lukea, mutta siksi, että se on aito ja raskas..
ehkä meitä kiehtoo juuri sinä. olet erikoinen, olet sinä, kaikkine pienine virheinesi, kauniine kasvoinesi, olet varmasti arvokas. minä uskon niin. (ja harkitsen toive listaa.. tuntuu vain liian vaikealta, edes nykyisin koota sellaista)
Usko pois, kirjoitat hyvin. Vaikka en itsekään kärsi syömishäiriöstä, niin masennuksesta kärsin pitkään, ja tykkään lukea blogiasi koska teksteihisi on helppo samaistua. Masentuneita on muitakin ja uskon että masentuneet kuuntelevat mielellään muidenkin kokemuksia.
Oi, mansikoita. Toivottavasti ne vähän piristäisivät sinua.
Mulle tulee huono omatunto, kun luen tekstiäsi. En omista yhtään niin paljon itsekuria asioissa, mihin sä pystyt..
Voimia
Kuka tahansa nistä suositummista ihmisistä kuin sinä ei takuulla kirjoittaisi näin kauniisti. On helppo kuvitella miltä susta tuntuu, osaat pukea sen niin kauniisti lauseiksi.
Halaus<3
Sä kirjoitat kauniisti ja koskettavista asioista, ainakin itse pystyn (noh, valitettavasti :/ ) myös samaistumaan niihin.
Kiitos siis vaan blogistasi (ja kommenteista minulle!)
hei!
minäkin lukenut blogiasi jo vähän aikaa, mutten ole uskaltanut kommentoida.Kirjoitat raskaasta asiasta niin kauniisti..
Lähetä kommentti