+s173311667.jpg)
Tämä on kidutusta nousta ylös näin aikaisin! Miten kukaan jaksaa olla pirteänä tähän aikaan aamusta? Olen ollut jo tunnin hereillä ja olo vain pahenee. 9.20 Olisi aika verikokeisiin sairaalalle ja pelottaa kamalasti. En edes halua teitää kuinka monta kertaa minulta on otettu verikokeita eli uusi asia tämä ei tosissaan ole. Joka kerta se neulan saaminen sinne suoneen on kamalan vaikeaa ja koko prosessi on todella epämiellyttävää. Pitää tökkiä ja muljutella sitä neulaa siellä kädessä. Sattuu kamalasti ja käydään kaikki suonet molemmissa käsissä läpi kaikilla mahdollisilla neuloilla. Suonet haluaa piilotella. Mut laitetaan yleensä lämmittelemään käsiä kuuman vesihanan alle, että kädet lämpiäisi. Olen ehdottanut, että kävisin juoksemassa portaissa, koska liikunnan jälkeen suonet mollottaa kädessä tosi näkyvästi. Hoitajatädit vaan katsoo kieroon..
Nyt haluaisin vain lämpimän peiton alle takaisin. Silmät ei tahdo pysyä auki ja levoton olo leviää koko vartaloon. Vielä pitäisi etsiä jotain vaatteita ja siinä menee ikuisuus. Miksi ihmeessä menin suostumaan noihin kokeisiin näin aikaisin aamusta. Oli taas järki mukana!
Tulen myöhemmin kertomaan monta kertaa pyörryin.
Lopputekstit
3 vuotta sitten
7 kommenttia:
Onnea kokeeseen. Verikokeet on kammottavia ;o
Rakas ihminen, älä kuuntele niitä jotka sinua kannustavat sairaassa tavoitteesasi. Lisää toivomuslistallesi, että haluat parantua. Lue se joka päivä ja jonain päivänä alat siihen uskoa.
Tarpeeksi laiha et ole koskaan sairautesi mielestä, se vie sinut kokonaan, vie elämäsi ja ystäväsi. Kirjoitat kauniisti, olet älykäs ja arvokas, älä anna sen kadota.
Minun läheiseni on nyt tämän saman ihanuuden kanssa saavuttanut laihuuden, hän makaa letkuissa sairaalassa eikä paljoa tästä maailmasta tiedä. Luuletteko, että se on onnea? Käykää katsomassa sellaisia tyttöjä te, jotka sitä ihannoitte. Onni on jotain ihan muuta, pyri sitä kohti, pienin pienin askelein. Saathan apua, onhan sinulla joku jolle voit uskoutua, kun vain päästät lähellesi? Tiedän että se ei ole helppoa, tiedän tuskaisen hyvin läheltä seuranneena.
Voimia ja halaus!
Tuli vain mieleen, että onko sulla koskaan otettu verikokeita sillä avonäytteellä? Mullakin on ihan sama juttu, tekee oikein pahaa kun ne yrittää kaivella suonia esille eikä siltikään mitään tule. Kannattaa kysyä seuraavan kerran hoitajalta siitä, se on joku "vanhentunut" tapa eikä ne siksi enää käytä sitä. Avonäytteessä pistetään neulalla haava kyynärtaipeeseen eikä yritetä ottaa verta suonen sisältä. Olen tosi huono selittämään, mutta tämä ei satu ollenkaan ja on nopeasti ohi! Se muljuttelu on niin hirveää..
rupes oikeen itteäkin pelottaan ja sattuun käsiinku luin tota juttuas : < mulla on ittellä kauhee piikkikammo ja joudun aina peruunne ajat ku en uskalla mennä sinne verikokeeseen : /
elegie- mä yleensä sanon sille hoitajalle, että ottaa avoneulalla kun multa on vaikea ottaa näytettä. Mutta ne kaikki hoitajat luulee olevansa parhaita ja koittaa sitten jollain toisella neulalla. Avoneulalla se suoni löytyy aina, mutta sitä saakin etsiä jonkin aikaa... onhan se vaikeampaa sillä ja sottaisempaa, mutta toimii.
Anonyymi- kiitos kommentistasi. Sinulla ei taida olla ihan kokonaista käsitystä minusta. Ja sellaisen kokonaisen käsityksen minusta kyllä saa kun lukee tekstini.
Nämä sairaudet OVAT JO vieneet kaverini, harrastukset ja elämän minulta.
Olen ITSEKIN maannut sairaalan sängyssä letkuissa useta kertoja. Tiedän mitä se on enkä halua kenenkään joutuvan käymään läpi samaa helvettiä mitä minä kävin.
On minullakin oma tahto eli en hyppää kaivoon jos saan sellaisen kommentin.
Anteeksi jos viestini sävy on negatiivinen, mutta en osannut yhtään kohteliaammin selittää. En siis halua kenenkään pahoittavan mieltään. Mutta raivostuttaa kun minua leimataan erääseen toiseen "ryhmään". En ihannoi ketään! Laihdutus on vain minun ja minun itseni välinen asia enkä tarvitse siihen motivaatiota mistään ulkopuolelta!
En ole kyllä huomannut yhtään laihduttamiseen stemppaavaa kommenttia. Jos onkin niin en ajattele sitä sen enempää...
Kiitos kuitenkin huolestasi<3
Sama anonyymi tässä vielä:
Anteeksi. En tosiaan ole lukenut koko blogiasi. Selaan paniikissa näitä syömishäiriblogeja, että keksisin jonkun avaimen millä oman läheiseni saisin vielä elävien kirjoihin. Mutta samalla tartun joihinkin, kuten tähän sinun kauniiseen sivustoosi ja älykkääseen tekstiisi ja ajattelen että TAAS yksi fiksu tyttö samassa suossa. Poista vain kommenttini, en halua viisastella enkä loukata. Olen vain niin surullinen.
Niin surullinen. Tiedätkö miltä tuntuu seurata vierestä, kun läheinen tekee hidasta itsemurhaa...
Lähetä kommentti