torstai 18. kesäkuuta 2009

Ja näin päästään pahaa maailmaa karkuun...


Ratkaisuni tämän hetkiseen pahaan oloon, huonoon itsetuntoon, ahdistukseen ja musertavaan masennukseen oli pistää pää turraksi vanhoilla kolmiokipulääkkeillä. Kiitos vielä lääkäriukolle kun en saa apua ahdistukseen. Koko vartalo on puutunut ja olo on ihan siedettävä. Ilman raastavaa ahdistusta kirjoittaminen tuntuu helpommalle. Mutta ei tämä ole mikään ratkaisu vaan typerä repsahdus. Nämä kolmiolääkkeet ovat tosi huonoja mun maksalle kun siinä on jo ennestään vikaa.


Haluaisin vielä selvittää yhden asian. En pidä Anonyymien kommentteja, no sanotaan nyt, vittuiluna. Vaikka syömishäiriö alistaa minun ajatusmaailmani lapsen tasolle, luulen silti osaavani ottaa kommentit aikuismaisesti vastaan. Täysin tuntemattomien ihmisten kommentit tuovat liikutuksen kyyneleet silmiini. En voi käsittää miten joku voisi välittää minusta. Kukaan ei ole välittänyt minusta niin miten täälläkään kukaan voisi välittää minusta. Varsinkin äskettäin yksi Anonyymi vilpittömästi ravisteli minua taas maan pinnalle kun olen leijunut omissa maailmoissani. Ehkä tarvitsen sitä ravistelua aina välillä, mutta muutos on pelottavaa. Muutos on pelottavaa, koska se ei ole ikinä toiminut kaikesta rankasta työstä huolimatta. Kaikki kyyneleet mitkä olen niellyt ruoan mukana ovat mennet hukkaan.


Kadulta kuuluu ihmisten huutoa ja metelöintiä. Se muistuttaa minua, että ilonpito alkaa ja minä olen täysin yksin. Kukaan ei ole kysynyt minulta mitä teen juhannuksena. Olen jo unohtanut mitä juhannuksena kuuluu tehdä. Mitä te teette juhannuksena? Kadulla ajoi ambulanssi pillit päällä ja toivoin, että se tulisi pelastamaan minut. Toivon aina niin kun kuulen ambulanssin. Säälittävää..

8 kommenttia:

nccy kirjoitti...

Tosiasiahan on, että alat hyväksymään itsesi vasta, kun alat syömään tarpeeksi. Nääntyneenä aivot antavat itsestäsi väärän kuvan. Erittäin vaikea uskoa, mutta totisinta totta ja sen kun ymmärrät, niin olet varmasti askeleen pidemmällä onnellisempaa elämää. Varmaan olet kuullut tämänkin ennenkin, mutta tuota kannattaa oikeasti miettiä tarkkaan. Luultavasti ahdistuskin helpottaa siinä vaiheessa, kunhan annat kropan tottua muutaman päivän. Ikävää että kaiken pitää olla niin vaikeaa. Todellisuudessa olet tosi laiha (vaikka en ole sinua nähnytkään) mutta anna itsellesi mahdollisuus nähdä se <3.

Itse menen juhannuksena ystävän luokse jota en ole nähnyt koko kesänä. Illan viettoa ilman alkoholia :) Luultavasti keskustelen hieman omasta sh:stani, joka on tosin parantumaan päin.

Voimia ja mahdollisimman hyvää juhannusta ! <3

Lizzy kirjoitti...

kyllä ihmiset aina välittää. se on vain joskus vaikea huomata/tajuta.

Minun juhannus pitää sisällään matkan helsinkiin. Tai oikeastaan olen täällä jo. Ei juhlintaa vaan työtä. Tulin serkulle aupairiksi kun se on poissa kotoa. Ihanaa. Iso kaupunki ja tyhjä kämppä. Jotenkin.. houkuttelevaa. Mutta ei onneksi ehdi paljoa ajatella ongelmiaan kun on paljon tekemistä. Siivoamista. Mie SAAN siivota koko asunnon. (olen neuroottinen siivooja kun sille päälle satun). Kunnon vaihtoehtojuhannus. Pidän tästä.

ja minun täytyy myöntää. .niin kamalaa kuin se onkin. Jotenkin salaa toivon näkeväni sinut täällä. Teksti saisi kasvot. hahmon. Mutta mahdotontahan se on, mutta saahan sitä ihminen aina kuvitella, eikös niin, oih mutta nythän tämä minun kirjoitus menee ihan jaaritteluksi. anteeksi.

Toivon sinulle hyvää juhannusta. toivottavasti ahdistus hellittää edes hetkeksi. :) hyviä vointeja!
t.Lizzy

Anonyymi kirjoitti...

Täällä istuu toinen avaruuden kevään lapsi..yksin omassa boxissa ja omassa olossa :(
Juhannus??Ihan niinkun mikä tahansa päivä tai perjantai..Yksin ja hiljaa..Eikä kukaan edes kaipaa, joten helppo valinta olla näin!
Koita jaksaa sä siellä niin mä koitan jaksaa täällä!!!

"SoLo"

maica kirjoitti...

Ihmiset välittävät toisista, mutta eivät välttämättä tiedosta sitä. Ole kiltti, älä enää sorru kolmiolääkkeisiin, ne eivät tee hyvää maksallesi, niinkuin itsekin tiedät!
Vaikka sinulla on syömishäiriö, en ajattele että olisit jotenki erillä tasolla kuin muut. En ajattele että olet mitenkään tyhmempi kuin muut, olet samanlainen kuin muut, mutta sinulla on vain sairaus. Sairaus ei saisi erottaa sinua muista, niinkuin ei mikään muukaan. Uskon, että joku välittää sinusta aivan varmasti välittää!!
Minun juhannukseni suunnitelmat meni uusiksi, minun piti mennä käymään yhissä juhlissa, mutta sitten tuli fiilis että en halua mennä sinne. Joten olen ollut perheeni kanssa, ihan mukavaa se on ollut. Voimia sinulle!!

cassie kirjoitti...

Lizzy- kiitos kun käväsit kertomassa juhannussuunnitelmistasi :) Eikä siinä mitään pahaa ole toivoessa. Minäkin haluaisin tietää minkä näköisiä lempiblogieni kirjoittajat ovat. Mutta toisaalta taitaa olla hauskempaa arvailla ja saada selville pieniä vinkkejä tekstistä.
Voihan se olla, että me ollaan jo nähty toisemme täällä kadulla tai kaupassa :D
Pidä hauska juhannus! tai mitä siitä on enää jäljellä..

cassie kirjoitti...

Anonyymi- lohduttavaa kuulla, että täällä on joku toinenkin viettämässä juhannusta yksin. Tai surullistahan se on kun kukaan ei kaipaa tai tunnu välittävän. Meidän pitää vaan jaksaa uskoa, että kyllä joku aina välittää jossain. Tämä päivä tosissaan tuntuu ihan tavalliselle perjantaille. Tai minusta kaikki päivät tuntuvat samoille, oli sitten keskiviikko tai lauantai.
Voimia<3

maica kirjoitti...

Tottakai olen kanssasi samaa mieltä lääkäristä! Lääkäri toimii väärin, sillä hän ei kuuntele sinua! Olisiko sinulla mahdollisuutta vaihtaa terapeuttia? En usko että perhettäsi "vaivaa" jos puhut heille asioista. Mutta en tiedä, enhän tunne perhettäsi, joten on vaikea sanoa.
Mielestäni sinun olisi nyt todella tärkeä löytää joku ihminen, jolle kertoa huolesi. Kuulostaa todella helpolta sanoa se, mutta todellisuudessahan se on varmasti vaikeaa.
Eilinen meni perheeni kanssa ihan mukavasti, ihme kyllä.
Toivoisin todella, että osaisin auttaa sinua, mutta toivottavasti on joku joka osaa!

Anonyymi kirjoitti...

Surullista kun juhannuksesi meni noin.. Itse en ole koskaan juhannuksesta oikeen välittänyt. Tänä jussina en saanut ainuttakaan jussiviestiä, ja unohdin koko asian. Muistin sen vain hetkellisesti kun äitini sanoi "tänäänhän on juhannus!" ja mä jäin sänkyyn makaamaan miettimään mitä ne normaalit tekee. Samaa kaavaa noudattaa mm uusivuosi. Yksin.