keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Karkkipäivä on joka päivä



Olen saanut 'ahdistustärinävapinaitkukohtauksia' koko päivän enkä keksi mitään syytä niille. No vaakalukema on jämähtänyt paikoilleen kun ensin nousi parisataa grammaa viikonlopun takia. Se raivostuttaa... Mä oikeastaan tiedän miksi olen ahdistellut koko päivän, mutta miksi reagoin näin suuresti.?. Olen kauan miettinyt sitä yhtä sananlaskua, jonka postasin tänne aiemminkin. Taisi mennä jotenkin, että et ole elänyt ennen kun olet löytänyt jotain, jonka edestä olet valmis kuolemaan. Minä olen menettänyt toivon jo kauan sitten ja olen vain sinnitellyt eteen päin. On varmaan ihme, että olen vielä elossa kaikista minun hölmöilyistä huolimatta. Tuuria vaan. Tuota sananlaskua olen pyöritellyt mielessäni ja tuntuu, että nyt odottelen vaan loppua. Ei minulla ole enää mitään odotettavaa elämältä. JA olen valmis kuolemaan tämän laihan vartalon vuoksi. Moneen vuoteen ei ole ollut toivoakaan, että masennus helpottaisi. Saatikka sitten syömisen kanssa häröily. Uskonko, että parannun joskus? En tiedä. En jaksa uskoa. Kohta on lääkkeet käyty läpi. Toivoisin edes pientä valoa tunnelin päässä.


Sen olen huomannut, että en tee ikinä mitään helpottaakseni oloani.
Jos on nälkä en edes katso jääkaapille päin.
Olen ansainnut nälkäkrampit vatsassa.
Jos huulet ovat kuivat ja haljenneet, en laita huulirasvaa.
Olen ansainnut ne kipeät huulet.
En käy ostamassa mitään luontaistuotteita, jotta iho ei olisi niin kuiva tai kynnet kasvaisivat vahvempina.
En jaksa välittää.
En käytä vitamiineja tai rautaa.
En ole ansainnut niitä.
Onneksi olen perinyt isäni puolelta paksut ja tummat hiukset. Vain kerran ne alkoi tippua päästä tukkoina, mutta sillon BMI olikin 12 puolella. Hiukset kasvoi melkein yhtä paksuiksi takasin, mutta ei ne yhtä hyväkuntoiset ole enää.

Mun ruokavalio on mennyt ihan pyllylleen. Olen taas jäänyt koukkuun sokeriin. En ihan niin rankasti kuin viime kesänä kun söin sokeria mlkein suoraan lusikasta. Nyt olen selvinnyt pari viikkoa syömällä pelkkää makeeta. Syön sellaisen 100g pussin karkkia ja jäätelön kerran päivässä. Niin, ja juon vieläkin kaakaomukin makeutusaineen kera päivittäin. Saan pienen sokerihumalan ja sillä pärjää päivän. Elimistö tykkää kun kohta alkaa varmasti puutoksia tulemaan. Ihme kyllä, en ole lihonnut yhtään vaikka olen syönyt karkkia joka päivä. Paino on laskenut jos kalorit menee miinukselle. Ihan outoa...

4 kommenttia:

J kirjoitti...

Hei!

Haluaisin vain sanoa, että kirjoitat ihanasti, sinulla on kiva kirjoitustyyli.. seuraan blogiasi aktiivisesti, sillä kirjoitat sellaisista asioista joita minunkin päässäni pyörii.. jaksamista *hymy* <3

Jenni kirjoitti...

yhdyn otsikkoon! sokeri on tehnyt vallankaappauksen minunkin ruokaympyrässäni/pyramidissani, joka alunperinkin oli ihan vääränlainen. Että suonen tukkeutumia ja sydäriä odotellessa.. :\

Ja hei, sinä ET ansaitse kärsiä!! Se on sairaus, joka niin väittää. Se niin mielellään romuttaisi sinut kokonaan. Ethän anna sen tehdä niin?

Ja tuo mietelause...no, mietelauseita on monia. Miten olisi "Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran". :) Jokaisella on vain yksi elämä - siitä ei kannata luopua!

Ja nyt päätän tämän kommentin ennen kuin alan toistaa itseäni ja tehdä tyhjäksi kaiken, mitä tällä alunperin tarkoitin :D

Hirmuisesti voimia ja jaksamista<3

maica kirjoitti...

Kirjoituksesi on hyvä! Jaksamisia!

Lizzy kirjoitti...

sananlasku on minullekin tuttu, mutta sisältö valitettavasti tuntematon. olisi hienoa kun saisi jotain sisältöä elämään. jonkun "päämäärän" jotain jolle omistaa elämänsä.. toisaalta olisisko elämä sittenkään yhtään helpompaa..? entiedä, mutta haluan uskoa niin. sinun elämä.. hmm. niin vaikea sanoa paljoa sinun elämästä ja sen syvällisemmästä tarkoituksesta, mutta ehkä haluaisin sinulle silti sanoa että olet tärkeä meille lukijoille. ja merkitset meille paljon. Ehkä on liioiteltua sanoa että elät kirjoittaaksesi elämääsi meille, mutta välillä siltä voi tuntua. rakastan kirjoituksiasi ja välillä ne ovat antaneet minulle hurjasti voimia. antaneet tunteita joita olen kaivannut. elä pidä itseäsi mitättömänä, sillä joillekkin sinä olet tärkeä, jopa meille tuntemattomille. :) elä menetä uskoasi.
-kaikella rakkaudella <3