Olen tappanut osan itsestäni

Heräsin täysin voimattomana. Iltalääkkeet ja varsinkin seroquel tekee olon ihan vetämättömäksi aamulla. Kaikki jäsenet on makaroonia ja sängystä ylösnouseminen vaatii todella paljon voimia. Kävely makuuhuoneesta keittiöön alkaa jo hengästyttämään, mutta onneksi tätä kestää vain aamun. Tulee tosi läski olo kun pienestä kävelymatkasta hengästyy ja vartalo tuntuu painavan ainakin tonnin. Haluaisin vain jäädä makaamaan sänkyyn silmät kiinni, mutta huono omatunto estää. On pakko herätä uuteen päivään ja kuluttaa kaloreita. On pakko ottaa taas aamulääkkeet, että järki ei lähtisi juoksemaan karkuun ja pää menisi aivan sekaisin. On pakko pakko pakko..

Kävin päivälenkillä ja äiti otti mut matkalta kyytiin. Ärsytti kun taas se sai mut kiinni kesken lenkin enkä pystynyt kävelemään koko matkaa. Ensin sain paskahalvauksen (joo kielenkäyttö..) kun auto tööttäsi mun kohdalla ja luulin taas ajautuneeni autokaistalle jalkakäytävältä. Mutta äiti heilutti kättään meidän mustan maasturin ikkunasta. meinasin jo lähteä karkuun juoksemaan, mikä on ensimmäinen reaktio kaikkeen kun jään jostain kiinni. Tekohymy päälle ja mentiin niille.

Oli ihana istua tupakalla vanhempien kuistilla niiden koira sylissä ja olla vaan. Koira on aivan ihana, vaikka ei yhtä ihana kuin Otto, mutta sen katseessa on sellaista viisautta että voisin kertoa sille kaikki murheeni. Siinä kuistilla en kuitenkaan alkanut vuodattamaan murheitani kun vanhemmat oli kotona. Etsin aina sellaisia rauhallisia paikkoja itselleni, missä voin käydä tupakalla ja olla vaan. Vanhempien kuisti on ollut yksi rauhallinen paikka missä olen viihtynyt. Siitä on ihana katsoa hyvin hoidettua pihaa. Kukkia ja kauniin vihreää nurmikkoa.

Tänään mietin kuistilla istuessani, että miten äiti saa kaiken pidettyä elossa. Se lähti siitä kun piha on niin kaunis ja niiden jääkaapissa on aina kaikki niin tuoretta. Ikinä en ole nähnyt mitään pilaantunutta tai vanhaa ruokaa jääkaapissamme. Itse en ikinä jaksaisi pitää kaikkea kasassa niin kuin äiti. Sillä on oma yritys ja sitten vielä koti. Käy meillä siivooja pari kertaa viikossa, mutta silti.. Äiti on pitänyt elossa minutkin näin kauan. No en ole asunut kotona moneen, moneen vuoteen mutta silti.

Minä onnistun tappamaan aina kaiken. Jos aloitetaan pienimmistä asioista niin olen tappanut kaikki kasvit mitä olen ikinä saanut tai itse istuttanut. Jos ostan joskus jotain ylimääräistä jääkaappiini mikä ei kuulu turvaruokiini niin se istuu siellä jääkaapissa kunnes on pilalla. Yleensä suurin osa ostamistami hedelmistä menee pilalle ennen kun ehdin syödä ne. Kaappejani siivotessa olen löytänyt pari vuotta vanhoja avaamattomia makarooni pusseja. Pilaan kaiken.. Pupu on minun ensimmäinen oma lemmikki ja siitä pidän kiinni vaikka oman henkeni uhalla! Pupustani olen pitänyt huolta, mutta oman elämäni olen tappanut. Olen tappanut jo osan itsestäni. Se osa on jo rikki eikä se millään lääkkeillä korjaannu vaan ne turruttavat sen kivun.