keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Suru ja kyyneleet

En osaa keksiä parempaa sanaa olotilalleni kuin surun murtama. Kaikki vanhat muistot hiipivät hiljaa mieleeni ja itken vähän väliä. En osaa käsitellä kuolemaa.

Anteeksi nämä tynkäpostaukset, mutta mieleni ei jaksa keskittyä lauseiden tuottamiseen. Aloitan kirjoittamaan ja sitten ajatus katkeaa. Tuijotan valkoista ruutua ja mieleni on yhtä tyhjä valkoinen ruutu. Olen vain seikkaillut netissä kuvia ja runoja etsien. Välillä pysähdyn kun luen jonkin koskettavan tekstin tai näen ihanan kuvan ja silmäni täyttyvät kyynelillä. Sitten se on menoa. En saa koottua itseäni ja itken.. Olen etsinyt uusimpia uutisia tietystä aiheesta ja painanut päivitä-nappulaa 5 minuutin välein. En vain saa rauhaa tässä asiassa.. Tästä nyt ei kukaan ymmärrä mitään...

Tuntuu, että jätän kertomatta paljon mutta en uskalla enkä kehtaa(nolottaa) kertoa. Tiedän, että minun bloginihan tämä on. En vain osaa tästä aiheesta kertoa samalla "virtauksella" kirjoittaa kuin muista aiheista. Ehkä saan aikaiseksi paremman kirjoituksen kun saan ajatukset kasaan ja vähän rohkaistua itseäni.

huomenna on terapia ja punnitus pelottaa kun en ole saanut syötyä mitään kunnollista. Ahdistus vie voiton aina.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuntuu oudolle et meitä "avaruuden näkymättömiä lapsia" on muitakin..vaik sun teksti on surullista niin mua se vähän lohduttaa!! en oo yksin yksin..
itkeminen auttaa ja sitä olen nyt harrastanut viime päivät..
onneks on isot aurinkolasit!!

joku jossain meitäkin rakastaa..

Lizzy kirjoitti...

halauksia.

Anonyymi kirjoitti...

Mulla oli tänään ihan päinvastainen olotila. Oon ollu ihan sekavan ilonen tänään. Oon tehny sellasia asioita mitä yleensä teen vaan koska pakotetaan kuten siivous. Muutenki oon vaipunu johonki ihme horrokseen vähän väliä ja jääny vaan haaveilemaan jostaki ihan ihme asioista. Siis tää on ollu niin sekavanilonen päivä. Huominen vaan pelottaa... Yleensä jos oon tämmönen yhtenä päivänä niin seuraavana oon niin masentunu, että voisin tappaa kaiken elävän... En "malta" oottaa huomista.... Mut halauksia sulle!<3

Tiny kirjoitti...

Koita kestää.

Laura kirjoitti...

Jäi kommentoimatta tuohon yölenkkipostaukseesi; minäkin käyn usein yölenkillä, olen itse asiassa kohta lähdössä taas kunhan mp3-soitin päivittyy...
Ja juurikin Helsingin katuja tallailen, on täällä muuten kaunista öisin!
Tai ainakin silloin, kun ei ole jonkun laatat siinä kadulla vastassa...

Jaksamista ♥
Ymmärsin kyllä mistä kenkä puristaa.