Suru ja kyyneleet

En osaa keksiä parempaa sanaa olotilalleni kuin surun murtama. Kaikki vanhat muistot hiipivät hiljaa mieleeni ja itken vähän väliä. En osaa käsitellä kuolemaa.

Anteeksi nämä tynkäpostaukset, mutta mieleni ei jaksa keskittyä lauseiden tuottamiseen. Aloitan kirjoittamaan ja sitten ajatus katkeaa. Tuijotan valkoista ruutua ja mieleni on yhtä tyhjä valkoinen ruutu. Olen vain seikkaillut netissä kuvia ja runoja etsien. Välillä pysähdyn kun luen jonkin koskettavan tekstin tai näen ihanan kuvan ja silmäni täyttyvät kyynelillä. Sitten se on menoa. En saa koottua itseäni ja itken.. Olen etsinyt uusimpia uutisia tietystä aiheesta ja painanut päivitä-nappulaa 5 minuutin välein. En vain saa rauhaa tässä asiassa.. Tästä nyt ei kukaan ymmärrä mitään...

Tuntuu, että jätän kertomatta paljon mutta en uskalla enkä kehtaa(nolottaa) kertoa. Tiedän, että minun bloginihan tämä on. En vain osaa tästä aiheesta kertoa samalla "virtauksella" kirjoittaa kuin muista aiheista. Ehkä saan aikaiseksi paremman kirjoituksen kun saan ajatukset kasaan ja vähän rohkaistua itseäni.

huomenna on terapia ja punnitus pelottaa kun en ole saanut syötyä mitään kunnollista. Ahdistus vie voiton aina.