perjantai 11. syyskuuta 2009

Nokkosperhonen



Eilen matkalla sairaalalle isän autossa oli nokkosperhonen. Istuin pelkääjänpaikalla ja tuijotin ulos ikkunasta näkemättä mitään kun yhtäkkiä nenäni eteen lepatteli perhonen. Ihmettelin miten vielä näin syksyn alussa on perhosia ja miten se perhonen oli päässyt autoon. Päästin perhosen ikkunasta ulos, että se saisi elää lyhyen elämänsä raikkaassa ulkoilmassa.

Eilen illalla luin nojatuolissa kirjaa ja kuulin verhon takaa kahinaa ja siellä oli nokkosperhonen.(!) Tuli heti mieleen, että se olisi sama perhonen minkä päästin vapaaksi isän autosta samana aamuna. Ei ole kyllä mitään mahdollisuutta, että sen olisi löytänyt tiensä takaisin meille. Jahtasin perhosta jonkin aikaa ja sain sen viimein vangittua hellästi kämmenteni sisään. Vapautin perhosen ulos ja sanoin, ettei tule takaisin vaan nauttii vapaudesta.

Tänään kuulin samaa kahinaa verhon takaa kuin eilen. Verhon takana oli taas nokkosperhonen. Nyt en ymmärrä... Miksi minä löysin ne perhoset vaikka talossa asuu kaksi muuta ihmistä.? Mietin taas liikaa asioita, mutta tuntuu hassulle..

Isä tulee hakemaan minut kohta. Eikä tekisi mieli syödä lounasta.. Tuntuu, että aamupala on vielä kurkkuun saakka.

3 kommenttia:

Comète kirjoitti...

Se on muuten todella hassua kuinka noita nokkosperhosia on nyt niin paljon!

Olen nähnyt huoneessani nyt tämän viikon aikana kaksi nokkosperhosta :)

Ne ovat hurjan kauniita, itsekkin päästin molemmat ikkunasta ulos!

Itse en miettinyt asiaa sen enempää, paitsi nyt, kun luin merkintäsi..
Tarkoittaisipa se jotakin,
en kyllä usko..
Mitä se voisi tarkoittaa?

Yritä nyt vaan reippaasti syödä edes vähäsen :)

VOIMIA!

heini kirjoitti...

Tuli jotenkin liikuttunut olo kun luin tämän. Vaikutat yhtä hauraalta kuin ne vapauttamasi perhoset, kuin toivoisit itsekin pääseväsi valoon ja vapauteen.
Olen lukenut blogiasi paljon viime aikoina, ja vaikken yleensä liikutu vieraiden ihmisten asioista/ongelmista, minulla on paha olla puolestasi.

Jaksaisit yrittää<3

Anonyymi kirjoitti...

vapauteen, irti kahleista..
sinne sinäkin vielä pääset, takaisin elämään..se aika koittaa vielä ja jonain päivänä tunnet onnea!!!
itse elän nyt parantumiselle otollista aikaa..olen 12 vuotta sairastanut vähemmän tai enemmän, koko ajan ollut vankina itsessäni, ja nyt olen tullut tieni päähän..
Olen päättänyt ottaa askeleen kohti vapautta.
Tiedän että tämä tulee olemaan raskasta mutta nyt se on pakko tehdä..päästää irti sairaudesta ja rikkoa rajoja, vähän kerrallaan..
Nyt jos joskus on aika päästää itsensä irti..meillä on elämä edessä..tervettä elämää..
Toivottavasti tämä auttaa sinuakin pääsemään edes askeleen kohti horjumattomia seiniä!
me pystytään siihen koska avaruudessa on kevät NYT!!!!!