sunnuntai 25. lokakuuta 2009

...argh.....

Voi järkytys! Jännittää, ahdistaa, pelottaa, hermostuttaa. En jaksaisi odottaa Thriller Livea, mutta en haluaisi mennä sinne ihmisten sekaan. Haluan nähdä, aivan varmasti upean, esityksen. Silti en osaa olla ajattelematta muita ihmisiä. Mitä puen päälleni? Isä vie minut kohta kämpälleni, mutta ei mitään tietoa mitä laitan päälleni. En osaa laskea monelta lähden Finlandia talolle päin. Tiedän kauan sinne menee matkustaa kämpältä, mutta en osaa päättää kuinka kauan ennen esitystä menen sinne.

Miksi tämä on aina niin vaikeaa? Olisi niin mukava kun olisi joku jolle voisi purkaa tämän jännityksen. Olisi mukava mennä jonkun kanssa esitykseen, mutta en ikinä uskaltaisi mennä kenenkään kanssa. Aina on liian vaikeaa.

Koko ajan tulee kylmiä väreitä enkä osaa olla paikoillani. Olen koko päivän kävellyt ympäri taloa voivotellen ahdistusta. Vanhemmilla menee hermot minuun eivätkä he ymmärrä miten yhden 'konsertin' katsominen voi jännittää näin paljon. Mutta tämä vain ahdistaa.. En osaa sanoa miksi.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen seuraillut blogiasi jonkin aikaa. Harmi, että koet tuollaisia ahdistuksen tunteita konsertista. Äääääh. Tulisin mielelläni sun kanssa, jos se olisi mahdollista. Tsemiä.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti kuitenkin menit, ja kokemus oli hieno! Huomaatko, jo toinen viikonloppu kun lähdet jonnekin :-)

Tuntuu tutulta, älä yhtään häpeä tai ihmettele tuota että sinua ahdistaa mennä "ihmisten ilmoille". En alussa käsittänyt millään, miksi oma lapseni hoki haluavansa lähteä vaikkapa hänen harrastamansa lajin kilpailua tai näytöstä katsomaan, mutta "en voi, sä et tajuu mutta en voi..." Hänen syömishäiriöiselle mielelleen se oli liikaa, rikkoa rutiini, kohdata ihmiset, nähdä ehkä joku tuttu jota ei ole nähnyt, nähdä toiset kilpailemassa, esiintymässä..

Älä välitä siitä tunteesta, hyväksy se mutta ole iloinen että siitä huolimatta uskallat. Ja HALUAT lähteä omasta turvallisesta maailmastasi vähän ulos, ja katsella sitä maailmaa mikä sinulle oli ennen tärkeää.

Uskalla vähän enemmän vielä, olet vielä nuori ja ehtisit mukaan moneen asiaan. Mieti, mitä sinulle voisi tapahtua jos menisit mukaan (vaikkapa tanssimaan Rautatientorille?)? Mitä siinä voisi tapahtua? Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Luulenpa, että ei mitään, vaan nauttisit joka solullasi!

Syömsihäiriöisen äiti

Miinu kirjoitti...

Olen kanssa lukenut blogiasi jonkin aikaa ja rakastan sitä miten aito oot ja miten jaksat aidosti olla itses ja tuntuu, että oikeesti välität ja yrität oppia kommenteista joita siulle jätetään. Minulle tuli sama tunne kun Helmelle, että haluisin tulla siun kanssa sinne ja tukee kaikilla mahollisilla tavoilla mut jotenkii uskon et pärjäät itte. Pitää ehkä kertoo et oon tosi optimistä ja aina uskon parasta et toivotavasti en pelästytä ja luo lisää uusia ahdistuksen aiheita. :) Myös syömishäiriöisen äidin teksti oli tosi ihana! Ihan kuulla joskus vanhemman ihmisen mielipide asioihin! Ja muutenki tuntuu että ymmärrät asioita hyvin ja oot samalla tasolla. Kiitos minunkii puolesta kommentista koska tollaset jutut luo jotenkii tosi paljo toivoa :)

maica kirjoitti...

En tiedä, mutta luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu, kun ei uskalla lähteä ulos. En todellakaan voi verrata näitä kahta asiaa, mutta minua ahdistaa usein lähteä kaupungille yksin, koska silloin en saa turvaa kenestäkään ja muutenkin ulkona liikkuessani monet ihmiset tuijottavat minua. Silloin päässäni alkaa kysymykset soida, mitä he tuijottavat?
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä ajatella vain hyviä asioita kun liikut ulkona ja jos vain mahdollista pyydä joku kaveriksi!
En halua alkaa puuttumaan elämääsi tai loukata sinua. Mutta minusta tuntuu, että itsetuntosi on todella alhaalla ja mielestäni sinun kannattaisi alkaa rakentamaan itsetuntoa. Esimerkiksi peilin edessä, opetella katsomaan itseäsi. Toivottavasti et ottanut neuvoani pahalla, sillä niin en sitä tarkoittanut. Voimia sinulle!

Viinahelmi kirjoitti...

Kerrohan nyt sitten millaista siellä oli? Toivottavasti uskalsit hermostuneisuudesta huolimatta mennä paikanpäälle! :)