tiistai 13. lokakuuta 2009

Hiljaiseloa..


Anteeksi pieni tauko. Minuun on iskenyt taas väsymys. Viikonlopun aikana vanhempanikin huomasivat kalpean naamani ja huolestuivat kun en jaksanut puhua mitään. En jaksanut avata suutani saatikka vaivata aivojani ja miettiä vastausta. Käytiin sitten ensiavussa verikokeissa ja jouduin tipassa istumaan yön yli. Itkin äidille, että en uskalla jäädä sinne yöksi enkä saa kuitenkaan nukuttua vieraassa paikassa kun siellä on juoppoa. Sen itkun jälken sammuin kuitenkin ennen kun vanhemmat edes ehtivät lähteä takaisin kotiin... Heräsin aamulla ihan outoon oloon. Ja sanokaa mitä sanotte. Oli ihan turvonnut olo ja epäilin heti turvonneeni tipasta. Posket tuntuivat pyöreiltä ja tuntin kaksoisleuan kasvaneen... Vihaan tätä.

Väsymys ei vaan katoa enkä saa nostettua päätäni mustasta. Tuntuu, että olen jumissa tässä masennuksessa kuin tervassa. Yritäppäs nousta tervasta ja puhdistaa sulkasi taas puhtaan valkoisiksi. Tuntuu, että minulta odotetaan tuon tapahtuvan hetkessä, mutta en vain pysty siihen. Olen uponnut täysin mustaan tevaan ja joku vetää minua vielä syvemmälle.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tottakai turpoat tipasta. Siitä tulee nestettä kuivaan kroppaasi. Älykkö.

cassie kirjoitti...

Tulipas parempi mieli!

Tino kirjoitti...

Anonyymit :<

Muistathan, että toipuminen niin masennuksesta kuin syömishäiriöstäkin on pitkä prosessi. On väärin olettaa, että se tapahtuisi tuosta noin vain, sormia napsauttamalla. Se ottaa oman aikansa, siinä on ylä- ja alamäkiä. Se on rankkaa, helvetillistä taistelua, mutta silti se kannattaa, kannattaa ehdottomasti.

Kovasti voimia viikkoosi Cassie-rakas, olet ollut ajatuksissani.

Anonyymi kirjoitti...

Haluaisin kovasti lohduttaa, en vain tiedä miten...jokainen parantuu omaan tahtiinsa. Seikkailin yksi päivä youtubessa ja löysin dansaren-videosarjan, joka kertoo nuoresta ammattitanssijasta Ruotsin kuninkaallisesta baletista. Tyttö joka rakastaa tanssia yli kaiken :) Ajattelin heti sua!

Ja tosiaan jotkut kommentit kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.

Halauksia!

Unknown kirjoitti...

Anonyymit.. Fiksuja kommentteja tulee. :/

Se ottaa tottakai aikansa kun parantuu kaikesta, syömishäiriöstä ja masennuksesta.. Niinkuin sanoit että pitäisi saada tervatut siivet taas puhtaanvalkoisiksi, se ei käy hetkessä, ei tosiaan.. Se vie aikaa ja voimia kauan. Kulumalla se tervakin katoaa siivistä, silti ne eivät vain koskaan ole kuin ennen. Mutta sinnepäin.

Rutistus ja voimia sinneppäin!

Anonyymi kirjoitti...

Ei enää niin anonyymi anonyymi enää:

Kiva kun jaksoit kirjoittaa. Älä välitä ilkeistä kommenteista.

Ei ole kyse siitä, turvottaako tiputuksessa olo vai ei (toki sinuun laitetaan nestettä, koska sinä olet aliravittu ja elimistösi kuiva, mutta et sinä siitä turpoa vaan saat ravintoa) vaan että sinun pitäisi hyväksyä että ihmistä ei ole tarkoitettu elämään ilman ravintoa. Eikä kasvia ilman vettä. Kumpi sinusta on kauniimpi, kuivettunut nuukahtanut kukka vai se, joka saa ravintoa?

Kuiva rusina on toki pienempi ja kevyempi kuin mehevä viinirypäle... Mutta ei me haluta että sinä kuivut rusinaksi ja tervaat itsesi. Sinun sairautesi sen haluaa ja sitä sinulta vaatii. Sille ei mikään riitä.

Ei yksikään anoreksiaa sairastava "kuihdu täydelliseksi" kuten niin moni teistä kirjoittaa ja sanoo. Vaan tappaa itsensä hirveän pitkällä kidutuksella, ellei saa käännettyä suuntaa.

Kunpa joku keksisi sen keinon, millä syömishäiriöön sairastuneen ajatus saataisiin käännettyä niin, että on ok syödä, ei ole ok olla syömättä tai syödä minimaalisen vähän. On ok puhua tunteista, on ok kertoa sanoin, mikä painaa, ei sitä tarvitse kertoa omaa kehoa kiusaamalla.

Tiedän että inhoat kun puhun syömisestä. Mutta otan sen riskin, saathan sinä nämä viestit deletoida vapaasti.

Oma anorektikkolapseni oli raivona suorastaan kun puhuimme asiasta noina aikoina, kun tippaa ja letkua tarvittiin. Oli kamala nähdä se ahdistus, suoranainen pelko: "Luuletko että kaikki on ok jos vain alan syödä, luuletko että se on niin helppoa, luuletko että se ei ahdista minua vielä enemmän, luuletko että olen sitten terve kun olen lihonut x kiloa, luuletko tosiaan että tämä on siitä kiinni?" jne jne.

Eli en luule, en. Mutta toivon että sinäkin saat jostain voiman miettiä että "jos ehkä sittenkin se avain ja ensimmäinen askel olisi siellä, uskaltaisinkohan kokeilla - vaikka tuntuisi ensin ihan kamalalta".

Voimia, yritä jaksaa. Syksy on synkkä ja pimeä kenelle tahansa, ei vähiten nyt sinulle!

Kaikkea hyvää ja lämpimiä ajatuksia!

Pantalaimon kirjoitti...

oi jos voisin niin tulisin ja auttaisin sinua sukimaan untuvasi taas puhtaiksi ja valkoisiksi.
Poistaisin tervan ja päästäisin sinut lentoon.

Halauksia

K.O kirjoitti...

moi, oon lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta nyt kun tein itsekin oman blogin ni voin kommentoida ko en ole anonyymilla halunnut, koska no anonyymit :(.. mut siis nyt oli aivan pakko ko vaikutat olevan aikapohjalla...

mieti niitä asioita mitkä on ennen nostanut sut sieltä ylös niin kohta nouset taas.

tsemppiä.

Anonyymi kirjoitti...

Mä en osaa oikein sanoa muuta kuin voimia. Älä luovuta!

Anonyymi kirjoitti...

Minultakin niiiiiiiiin paljon voimia!! Älä ikinä ikinä luovuta!

White Rose kirjoitti...

Jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni ihmiselämään. Tyttö voisi suoraan sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään.
Kaija Koo on todella hyvää musiikkia ja etenkin tämä kappale :)
Teki mieleni kirjoittaas sulle, kun olen näitä tekstejäsi lueskellut joitain kertoja ja mielelläni auttaisin jos vain voisin, mutta kaikki lähtee omasta asenteesta. Siitä, että todella päättää ja haluaa parantua, täytyy olla sinnikäs, eikä luovuttaa. Tiedän, että nämä asiat on sinulle joku jo sata kertaa varmasti toitottanut, mutta tahdon vain auttaa :)
Itse asiassa ymmärränkin hieman sinun, tunteitasi ja asennettasi syömiseen. Itsekin olen perfektionisti, mutta kohtuudella, rajansa kaikella. Se on vain niin ettei täydellisyyttä ole, aina pitäisi tehdä lisää ja lisää, kunnes lopulta onkin mennyt huomaamattaan yli rajan ja sieltä on vaikea päästä pois, mutta ei suinkaan mahdotonta. Täydellisyyttä eui ole olemassakaan ja sen tavoittelu johtaa vain tuhoon, kultainen keskitie on se oikea tie.
Uskon, että jos painosi kohoaisi kymmenenkin kiloa olisit todella kaunis nuori nainen ja terveempi, terve ihminen on kaikkein kaunein. Missään nimessä et olisi silloin lihonut tai lihava. Normaalipainoinen ihminen on todella hoikka ja laiha ja hyvin alipainoinen on sitten sairaalloisen laiha.
Älä turhaan rasita itseäsi huolimalla, jos olet syönyt jotain vähänkin epäterveellistä, sillä siihen sinä et kuole, mutta kuolemaan tämä tie johtaa, jollet syö kunnolla, ohjelmasi mukaan ja miten neuvotaan, se on karu totuus ja tiedät sen varmasti itsekin. Kaikki ne hoidot ovat parhaaksesi, niiden avulla selviät kyllä, mutta älä kiellä niiden tehoa ja apua, meinaan siis sitä että huolestut turpoamisesta tms. Et takuulla ole turvonnut, se vain tuntuu siltä, se on vain sinun parhaaksei. Tiedän, se ei ole yhtään niin yksinkertaista tuossa tilanteessa tehdä kuten pitäisi, mutta jos vain tekisit sen vaikka et missään nimessä tahtoisikaan, vaikka se olisi viimeinen asia, jonka tahtoisit tehdä niin sinä selviäisit, ihan oikeasti.SInä pystyt siihen! :) Olet arvokas ihminen, muista se ja tärkeä läheisillesi.
Tässä maailmassa joudutaan tekemään niin kovin liikaa asioita, joita ei tahdottaisi ja niin paljon on vääryyttä, mutta hyvyys voittaa. Toivon, että myös omassa tapauksessani niin kävisi lopulta, ja se taas liittyy ihmisten törkeään hyväksikäyttöön.
Älä välitä joidenkin kommenteista, ne eivät ajattele tai piittaa, mitä kirjoittavat. Ole vahva! :)
Asiat, joista pidät, mieleinen tekeminen, unelmat, haaveet, haave kivasta ammatista ja ihan mistä tahansa mukavasta asiasta auttavat jaksamaan. Täytyy ajatella jotain muuta kuin ruokaa, mutta täytyy syödä kunnolla. Älä yhtään ole huolissasi, älä mieti pahoja asioita ja ongelmia. Paras on tehdä jotain mukavaa, joka päivä on hyvä olla jotain mitä odottaa, vaikka ihan järjestemällä järjestää sellaista tai toiset voivat sen järjestää.
Mutta jonain päivänä sinä voit vielä todeta, että mikään ei voisi olla paremmin.Ja silloin voit olla todella onnellinen, että selvisit. Kaikki on silloin hyvin ja olet terve. Älä luovuta, sinä pystyt siihen! :) Toivoasi et saa menettää!!!! :)