perjantai 30. lokakuuta 2009

miksi?miten?



Siis Thriller Livessä kävi niin, että aloin panikoimaan jouduttuani ihmismassaan. Oli tungosta ja alkoi heikottamaan pahasti. Koko vartalosta lähti voimat, silmissä alkoi sumenemaan ja tuntui, että happi loppuu. Oli pakko istua seinän viereen lattialle ja laittaa pää polvien väliin. Oli sekunneista kiinni etten olisi pyörtynyt suorilta jaloilta. Istuin siinä hetken enkä tiennyt ympärillä olevista ihmisistä mitään. Tunsin kun joku otti käsivärrestani kiinni ja kysyi oliko kaikki kunnossa. Sanoin, että voisiko hän auttaa minut vessaan. Olo oli jo vähän parempi kun pääsin vessassa istumaan vähäksi aikaa ja join vettä. Tässä vaiheessa vasta tajusin, että vieras tyttö oli auttanut minua.

Ja hän tunnisti minut. En vieläkään voi tajuta miten ihmeessä minut voi tunnistaa tämän blogin kautta. Tämä tyttö kysyi kirjoitanko blogia ja myönsin. Hän yhdisti heti minut tähän blogiin. Leukani tippui varmaan lattiaan ja olisin halunnut vajota maan alle. Kysyin miten hän tunnisti minut ja kuulemma hänen mieleensä oli jäänyt kun olen joskus maininnut, että minulla on pitkät, tummat ja paksut hiukset ja sitten kun olen aika hoikka. Hänen mielestään... Ja kun kirjoitin blogissa meneväni Thriller Liveen ja saavani paniikkikohtauksia yleisillä paikoilla.

Miten ihmeessä juuri minun kohdalle sattui noin? En voi vieläkään uskoa. Tämä tekee ulos menemisen entistä hankalammaksi. En todellakaan uskonut, että kaikki tietävät mille näytän. Ja vielä Helsingin kokoisessa kaupungissa.. Menee teksti sekavaksi, mutta sekavat ovat ajatuksetkin.

Nyt on taas niin nolo olo kuin vain voi olla. Onneksi osasin kuitenkin nauttia Thriller Livesta ja se oli mahtava kokemus. Sinne kannatti mennä, koska esitys oli aivan mahtava ja liikutuin useamman kerran. Toisaalta kaduttaa sinne meno kun tapahtui tuo kaikki.

8 kommenttia:

telina kirjoitti...

Varmasti hämmentävä kokemus.

Olen itsekin miettinyt, että jos tunnistaisin jonkun bloggaajan, uskaltaisinko tai viitsisinkö tervehtiä tjsp. Myös sinun kohdaltasi olen pohtinut samaa. Eli pistäisitkö pahaksesi, jos joskus näin kävisi (mitä pidän tosi epätodennäköisenä)?

SmilingGirl kirjoitti...

Mullekkin on sanottu blogissa, että "näin tänään polilla ihan sun näkösen tytön". Vaikka mä en ole (tietääkseni) koskaan kertonut itsestäni mitään tuntomerkkejä? Ehkä kirjoittaminen oikeasti paljastaa osan ihmisestä, jonka myötä on helppo paljastaa itsensä. Monet ovat myös tulleet tunnistetuiksi uusissa blogeissaan juuri niiden asioiden vuoksi. Ei se ole pahasta. Ehkä hän tulee vielä moikkaamaan sua tänne blogiin!

tthi kirjoitti...

En muista mitä piti kirjoittaa... ajatukset lähti tähtiin...

Siltikin, hali.♥

evilkitty kirjoitti...

Huh, aika pelottavaa! o.o

E kirjoitti...

Voi että. Varmasti aikamoinen kokemus tuo. Jännää miten blogin perusteella voi tunnistaa vaikka suht. anonyymisti kirjoittelisikin. Kai sitä antaa itsestään ajankuluessa enemmän kuin oli tarkoitus.

Anonyymi kirjoitti...

Asian voi kääntää toisinkin, sinulla on suuri turvaverkko tämän blogin ansiosta. Se voi olla hyväkin asia. Auttajasi ei varmasti ajatellut muuta kuin sitä, että tarvitset apua ja tilanne tuntuu tutulta, kuten sinäkin.
Astu vain toistekin ulos, elämä kantaa ja jos ei, ystävät auttavat, tuntemattomatkin. Häpeän voi unohtaa!

tavallinen tyttö kirjoitti...

Ole ylpeä siitä, että uskalsit mennä ihmismassan keskelle! Vaikka siellä sattui ja tapahtui, ei kannata jäädä suremaan menneitä. En usko, että tyttö tunnisti sinut pahoilla aikeilla, hän vain halusi auttaa sinua!
Meidän, jotka kommentoimme blogiasi on helppo sanoa asioita, mutta sinun on vaikea saada niitä tehdyksi. Mutta yritä, kyllä se joskus palkitaan!!
Voimia<3

ღ sikke. kirjoitti...

Hui, aikamoista. Mutta joskus ihmiset lukee rivieiltä tai rivien välistä jotain jota ei tarkoituksellisesti kirjoita mutta muut saa jonkinmoisen mielikuvan.

Hyvä että kuitenkin pystyit nauttimaan keikasta.