maanantai 19. lokakuuta 2009

Rutiini



Vastaan Kafin kysymykseen tässä postauksessa kun olisi tullut turhan pitkä kommentti. Kysymys oli, että mitä teen päivisin ajallani. Lyhyesti sanottuna: en mitään. Pakotan itseni sängystä ennen 10 ylös, koska liian myöhään nukkuminen pilaa koko päivän. Olen aina puolkuollut aamulla kun herään, mutta myöhään nukkumista en salli itselleni. Aamu menee sumussa enkä yleensä saa mitään aikaiseksi. Käyn tupakalla, katson tallennettua ohjelmiani, olen koneella, käyn tupakalla, käytän vanhempien koiraa ulkona, olen koneella ja tässä vaiheessa silmäni eivät pysy enää auki. On pakko mennä nukkumaan, koska en vain yksinkertaisesti jaksa pysyä hereillä.

Tuntuu, että vasta illemmalla alan heräämään ja ajatukset selviää. Koko aamun olen miettinyt, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta en vain saa aikaiseksi mitään kun olen niin väsynyt. Illemmalla jaksan keskittyä kirjan lukemiseen ja omiin projekteihini. Joskus en kuitenkaan saa itseäni käynnistettyä koko päivän aikana ja istun sohvalla tuijottaen tyhjää koko päivän.

Yritän siis kuluttaa aikaa lukemalla ja omilla projekteillani(tykkään tehdä käsilläni kaikkea pientä oman mieleni virkistämiseksi). Väsymys kuitenkin vie voiton useimmin ja nukun suurimman osan päivästä.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tiedät itsekin, miksi sinulla ei ole energiaa. Ei siksi että olet masentunut, vaan olet masentunut siksi että sinulla ei ole energiaa. Etkä osaa/uskalla katkaista tuota kehää.

Voi kun uskoisit, että se kannattaa.

Miksi, ketä varten, mitä varten sinun pitää olla laiha ja pieni? Ja mitä se sinulle antaa, että sellainen olet? Ei yhtään mitään.

cassie kirjoitti...

Tiedän, että syömättömyys pahentaa masennusta. Tiedän senkin, että masennukseni johtuu syvemmistäkin ongelmista.
En tee tätä ketään varten. En halua kenenkään huomiota. Tämä ei ole niin pinnallista.
Se on vaikea selittää kenellekään mitä varten sairastaa anoreksiaa. En tee tätä, koska tykkään tästä. Vihaan tätä, mutta se myös on tullut suureksi osaksi elämääni 10 vuoden aikana.

Anonyymi kirjoitti...

(Sama anonyymi, anteeksi kun en kirjaudu, en uskalla ettei lapseni tunnistaisi)

Sepä se... se on jo osa sinua. Tiedän kyllä, että et tee sitä ketään varten. On vain niin vaikea ymmärtää välillä, miksi sitä hirveää tietä tuhoon vain jatkaa ja jatkaa.

Ja toisaalta ymmärrän, kun olen sitä läheltä seurannut omassa perheessä. Se lamaantunut ja apaattinen lapsi, laiha ja riutunut... ei halunnut parantua ja vihasi sanaa "parantua".

Olet ajatuksissani usein, ja toivon sinulle valoisampia päiviä! Toivon, että jonain päivänä haluat sieltä pimeydestä pois.

Anonyymi kirjoitti...

Olen jäänyt todellakin koukkuun sun blogiisi. Ja tää inspiroi paljon, koska mulla on paljon samanlaisia ajatuksia kuin sulla.
Sulla on tällähetkellä todellakin mun lemppariblogi!
Löysin aika vasta tämän blogin, mutta ei siinä mitään koska alan nyt selaamaan kaikki kirjoituksesi läpi syyskuusta 2008 lähtien, ja siinä riittää mielenkiintoista luettavaa!
Oon kyllä aika säälittävässä vaiheessa painonpudotuksen suhteen, koska painoindeksi on 17, ja sulla se on ollut sama syyskuussa 2008...
MUTTA, tästä se lähtee.. =)
On ainakin illaksi luettavaa!

Anonyymi kirjoitti...

..Ilmoitan viellä, että olen 15 vuotias, ja tiedän että aika nuori.. mutta olen kyllä aika onnellinen että näin nuori, koska en halua vanheta..

Laura kirjoitti...

Mä en tota tajua nyt yhtä juttua.. sä asut helsingissä tai jossain täs lähellä, eikö? Miksetsä tunnu käyvän esim. syömishäiriöpoliklinikalla, missä sä saisit omanlaistas hoitoa. O_o; Tunnut et juokset 'lanssissa ja tipassa ja kaikkialla, mutta et oikeasti missään järkevässä mestassa, joka hoitais sun asioita eteenpäin tai nostais painoa (iik, tiedän).

<3 oot ajatuksis

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin mietin usein miksi et ole hoidossa syömishäiriöpolilla. Olisitko kenties motivoitunut terapiaan yksityisellä, esim syömishäiriökeskuksessa? Siis jos rahaa on tai vanhemmat suostuu maksamaan... No jaa, kommentistani katosi ajatus nyt. Et menetä mitään jos yrität nostaa painoa. Itse sen huomasin, että pahasti alipainoisena olin niin paljon masentuneempi ihan sen aliravitsemuksen takia. Sama shitti se on jatkunut mulla normaalipainossakin, mutta PALJON paremmalta elämä maistuu nyt. Elämän ei kuulu maistua paskalle.

Voimia ja oot usein mun ajatuksissa. Joskus jopa unissa :o!

Anonyymi kirjoitti...

Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ei nälkiintyneenä omassa kämpässä nyhjäämiseen. Jäät paljosta paitsi. Näin suoraan sanottuna.