maanantai 30. marraskuuta 2009

et uskaltanut, heikko...


En sitten pääsyt kauppaan saakka. Laittauduin valmiiksi ja ajoin autolla porukoilta omalle kämpälle. Olisin jättänyt auton minulle varatulle paikalle, mutta jumituin autoon. En halunnut aukaista auton ovea ja kohtada kylmää maailmaa ulkopuolella. Olin jo mielessäni suunitellut miten se reissu sinne kaupungille menisi suunnilleen enkä sen takia uskaltanut mennä ihmisten ilmoille. Ajattelin mielessäni, että joudun kuitenkin johonkin noloon tilanteeseen ja kerään liikaa katseita. Pelkään että minulle suututaan ja joku närkästyy minuun. Hävettää mille näytän... Oli helpompi jättää menemättä ihmisten sekaan ja ajaa lämpimässä autossa takaisin porukoille. Tuli helpottunut olo kun ei tarvinnut kuluttaa energiaa ahdistumiseen, mutta kaivertaa kun en uskaltanut mennä.

Oi, Geishan muistelmat. Hatsumomo on kaunis elokuvassa, mutta kirja on paljon parempi.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet ollut pitkään omissa oloissasi, ei mikään ihme että kynnys kasvaa korkeammaksi koko ajan lähteä minnekään.

Ja laittauduithan sinä jo, ja melkein pääsit perille. Vielä pieni askel ja olet sen tehnyt. Joulukorttisi ilahduttavat varmasti niin monia, yritä uudelleen!

Se mitä viimeksi Tiimarissa tapahtui, ei ollut sinun syytäsi tai sinun takiasi. Se vain tapahtui.

Aurinkoa päivääsi (täällä päin Suomea ainakin tällä hetkellä sellainen ihme on taivaalla)!

mari kirjoitti...

Geishan muistelmat on sikaihana leffa! Kirjaa en oo vielä lukenut, mutta aion lukea. ^^

Voimia sulle, hyvä että jaksoit ainakin laittautua. Ensikerralla saat varmasti ostettua ne tarvikkeet. :)

Anonyymi kirjoitti...

Geishan muistelmat on niin hyvä kirja. Ahmin sen parissa illassa. Mystinen maailma.
Tarina saa minut kuitenkin jostain syystä aina haikeaksi. Elokuvaa katsoessa olisi tehnyt mieli itkeä, mutten kehdannut muiden nähden

Anonyymi kirjoitti...

Hei saanko kysyä, että oletko ikinä käynyt/käytkö minkäänlaisessa terapiassa?
Esim hyvään psykoterapiaan pääsy saattaisi auttaa sinua, vaikka asioiden läpikäyminen satuttaa, niin sen avulla pääsee eteenpäin. Itse selvisin masennuksesta terapian avulla. Mietin vaan, että pakko on olla jotain mikä auttaa sinuakin.

ps. ensi kerralla sitten uskallat autostasi uloskin. Kyllä se siitä.

pps. Jos voisin lähettää sinulle postissa paljon voimaa antavia kirjeitä, tekisin heti niin. Toivottavasti olosi kohenee. Toivoisin että söisit.

emee kirjoitti...

Eksyin blogisi sivuille ja jumituin tosissaan lukemaan tekstejäsi.
Ajattelin ryhtyä lukijaksi, jotta voin jatkossa seurata päivityksiäsi.
Jakselemisia!

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka voit tänään?

Viikko tuosta maanantaista, jota tässä kuvaat.