+s173311667.jpg)
Voi, kello on jo melkein 21 ja ulkona on vielä valoisaa. Miten kevät on tullut näin nopeasti? Ei aika saa mennä näin nopeasti. Tuntuu, että olen missannut kohta koko kevään kun olen vankina täällä osastolla. Pelottaa, että miten sopeudun tuohon valoisuuteen. Pimeässä on niin turvallista liikkua kun voi olla "näkymätön". Jostain syystä pidin kuitenkin viime kesästä ja totuin hyvin siihen valoisaan aikaan. Toivottavasti sopeutuisin yhtä hyvin tänä kesänäkin. On aivan kamalaa mennä lenkille ulos kamalan paniikin kanssa.
Ahdistaa kun voin vain kuvitella miten pitkällä tuo kevään tulo on. Ikkunan takaa ei saa hyvää kokonaiskuvaa..
Lopputekstit
3 vuotta sitten
2 kommenttia:
Voi Cassie... Etkö pääse edes hoitajan kanssa katsomaan ulos kevättä? Oi, siellä on niin kaunista.. Valo aristaa silmiä, mutta silti se piirtää väkisinkin hymyn kasvoille. Jaksele pieni <3. Muista, että sairaalassa olet turvassa. Vaikka vankina olo onkin hirveää, pelkään että teet itsellesi jotain, etkä ansaitse MITÄÄN pahaa :(. *hali*
kevät tuo itselleni ainakin väliaikaisesti suurempaa ahdistusta, kun tulee tunne että pitäisi jaksaa nyt kun kerta on valoa ja aurinkoa ja lämpöäkin... ja sitten ei vain jaksa.
pimeyteen on helpompi piiloutua, tulee jotenkin turvallisempi tunne.
mutta... kesää kohti ja toivottavasti pääset ulos nauttimaan lämpimistä kevätpäivistä, ja opit, että valoisuus voi olla voimistavaakin!
mahdollisuus uuden alkamiselle?
Lähetä kommentti