huomenna kotiin...

Huomenna pääsen palaamaan omalle kämpälle. Olen niin tohkeissani, että en jaksaisi mennä nukkumaan. Olen ravannut sohvan ja terassin väliä koko illan. Olo on jo sen verran terve, että olen luopunut tupakkarajoituksista..Olen tämän päivän keräillyt tavaroitani jotka ovat jostain syystä vaeltaneet ihan itsekseen ympäriinsä vanhempieni taloa. On kirjoja(joita en ole lukenut paria sivua pidemmälle), vihkoja(numeroita ja numeroita...), vaatteita(mitä mulla on miljoona kun olen aina jäässä) ja kaikkea muuta mahdollista.

Haluaisin nyt vihdoin asettua kotiin. Olla omassa maailmassani missä kaikki on omalla paikallaan ja pupu juttelu kaverina. Ei tarvitse katsella kellosta, että millon joku tulee kotiin. Minulle tulee aina täällä vanhempien kotona paniikki kun kuulen auton ajavan pihaan, koska haluan ettei minun jäljiltäni ole tiskejä tiskaamatta tai minun vaatteita ympäriinsä. Eipähän tarvitse omassa asunnossa stressata koko ajan, että joku tulee. Pidän oman asuntoni siistinä, mutta siivoan aina omalla ajallani kun jaksan.

Huomisesta alkaa uuden terpan stressaaminen. Pelottaa, että millonka puhelin soi tai tuleeko ajanvaraus postista.

Kello on jo yli 1, mutta aivan varmasti löydän itseni tästä nojatuolista vielä tunnin päästä. Väsyttää kamalasti, mutta uni ei tule millään. Sama juttu joka ikinen ilta. Pyöriskelen kunnes kello on suunnilleen 3.30-4. En jaksaisi millään tätä.