Hyvää uutta vuotta

Istun omalla asunnolla yksin nenä ikkunan lasissa kiinni. Ilotulitukset on kauniita.

Taitaa kaikki muut ihmiset olla juhlimassa kun on niin hiljaista..



Yksin päätän vanhan vuoden ja yksin aloitan uuden vuoden. Minun tarina.

Hullu mikä hullu

Olen sekoamassa vissiin ihan kunnolla.

Kävin kadulla tupakalla siinä toivossa, että olisin nähnyt kauniita ilotulituksia. Eip osunut silmään. Ainä näkyi värivälähdyksiä selän takana silmäkulmassa... Mutta! Unohdin telkarin päälle kotona ja se oli aika kovalla. Laitan aina telkkarin kiinni kun lähden ovesta ulos. Kun tulin takaisin sisälle ja kuulin eteisessä, että olohuoneesta kuuluu puhetta ni pelästyin että mun asuntoon on murtautunu joku. Olin ehtiny ottaa toisen kengän jo jalasta, mutta juoksin paniikissa porttaisiin toisessa jalassa vain sukka. Viimeisissä portaissa kolmanneksi alimmalla askelmalla kompastuin omaan jalkaani ja kaaduin polvilleni. Ensin osui polvet viimeiseen askelmaan ja sitten kyynärpää lattiaan. Au! Ei se sattunut kamalasti, mutta jomottaa vähäsen kyynärpäätä.. En edes tarkastanut montako luuta murtui, koska olin ihan paniikissa. Menin ulos sisäpihalle ja katsoin ikkunaani. Ei näkynyt liikettä mun asunnossa. Sitten tuli sellainen 'idiootti väläys' ja daa momentti. Telkkari. Sehän se.

Eilinen harmittaa vieläkin ja olin niin sekasin eilisen illan, että en ihmettelekään 100g painonnousua. Paitsi että vaaka ei osannut päättää oliko paino xx,x vai xx,x.. eli bmi on 16,0 tai 16,2. Otan varman päälle ni olkoon se paino tuo isompi numero. En kehtaa laittaa painoani tänne, koska tuntuu, että kaikilla on paino alle 45 tai alle 40. Ite oon 173cm pitkä ni en ole pystynyt laihduttamaan sinne 40kg. Se olisi jo melkein kuoleman rajalla ;) Ainakin mulle ku mulla on jo elinvaurioita tullut vuosien varrella... Mutta fiksut osaa kyllä laskee mun painon... En vaan kehtaa laittaa sitä tänne. Ja mun mielestä paino indeksi kertoo enemmän kuin paino. Seuraan täällä blogissa painoani ni näen mihin suuntaan paino menee. En pidä muualla päiväkirjaa ja tänne jaksan kirjottaa melkein joka päivä :)

///Eipä täällä taida olla muita viettämässä uutta vuotta yksin kotona koneen ääressä.?

BMI16,2

(+100g)

paha olla

Tahtoisin satuttaa itteäni niin kovasti. Olen ansainnut kärsiä ja tuntea kipua. En edes jaksa uskoa, että kukaan tahtoisi auttaa.

Joskus toivon vain, että joku nostaisi vahvoilla käsillään minut pois tästä kurjasta elämästä.

(tänään oli taas lääkärin tapaaminen eikä mennyt hyvin...)

siis mitä??

Siis mitä ...??? Ihme juttu taas mutta ensin eilisestä. Söin eilen suklaata ja leivän minkä päällä oli sulatejuustoa. Oli pakko kun heikotti ihan älyttömästi. Oletin että lihosin siitä sen puoli kiloa, minkä lihduin toissapäivänä. No astuin kuitenkin tänään aamulla vaa'alle. Pidin vaatteet päällä ja ajattelin etten jaksa edes riisutua, koska paino on kuitenkin nousut sen tasanumeron yli. Mutta mutta... Vaaka näytti että paino on sen tasa numeron alle vaikka oli vaatteet päällä. Otin vaatteet ja kellon pois. Astuin uusestaan vaa'alle. Paino on tippunut taas 500g eilisestä. Siis vaikka söin suklaata ja sen leivän.

En edes jaksa odottaa, että painoindeksi olisi 15,jotain. Mutta laihduttaminen ei todellakaan lopu siihen. Mulla ei taida edes olla painotavoitetta. Haluan vain olla tosilaiha. Melkein luuta ja nahkaa. En halua näyttää luurangolle, mutta en halua että mun vartalossa on mitään ylimääräistä rasvaa. Olen laskenut kaikki painoindeksit ja painot, mutta en jaksa kaivaa niitä tuolta tuhansien papereiden ja muistiinpanojen seasta.

BMI16.1

(-500g)

Paino osaa yllättää

Kävin vaa'alla ja hymy nousi kasvoille. Sama paino kuin eilen. Paino on laskenut saman verran, syön sitten 10kcal tai 200 kcal.

Eilen mun piti viettää yksinäinen leffailta kotona, mutta sain kutsun kauppaan. Äiti tarjoutui kuskiksi. Sitten kun äiti soitti, että on kadunvarrella ni ei löytynytkään housuja. Olen idiootti ja unohdin laittaa edellisenä iltana ainoat hyvät farkut koneeseen pyörimään. Paniikki. Kaivoin kaapista ainoat farkut, mitkä voisin laittaa jalkaan mutta tiesin ettei ne mahtuisi. En ole pitäny niitä yli puoleen vuoteen jalassa. Mutta ne mahtui! 25'' jipii! Äiti kysyi mitä housut mulla on jalassa ja sanoit et en oo mahtunut näihin farkkuihin pitkiin aikoihin. Äiti kommentoi: "Yritätkö jonkinlaista ennätystä?" heh...

BMI16,3

(-500g )

sama kuin

eilen

Kohta olisi tarkoituksena marssia makuuniin vuokraamaan "Vuosi nuoruudestani". Ehdottomasti paras elokuva ikinä. Olen seonnut jo laskuissa kuinka monta kertaa olen leffan nähnyt. Ja ei, en tykkää elokuvasta sen takia että siinä on anorektinen tyttö. (en ole "thinspo-ihminen") Elokuvan päähenkilö Susanna on samalla tavalla seonnut kuin minä.. Ja soundtrackki on ihana. Ja siitä sairaalasta tulee mieleen yks osasto millä olin.

Karkkiosasto on helppo ohittaa, koska on eilisestä heikko ja ällö olo. Join eilen mukillisen sokeritonta kaakaota. En laittanut suuhuni mitään muuta. Iltapäivällä otin tosin yliannostuksn kofeiinitabletteja, että jaksaisin mennä lenkille. Ei ne tabletit auttanu. Oli kamala lenkki. Koko matkan ajan tuntui, että vatsahapot nouse kohta suuhun ja jalat lakkaa toimimasta. No, nyt ollaan vähän viisaampia. Ei enää lenkille pilkkien kofeiinitablettien avulla!

Painon otan kun tulen tuolta kaupungilta.

Unia

Kävin nukkumaan viime yönä 3.45 ja heräsin puoli tuntia sitten. Oho..

Näin aika outoja unia. Yksi niistä liittyi taas sairaalaan ja mun yhteen ihanaan entiseen hoitajaan. Siinä unessa se mun hoitaja oli tullut meille neuvottelemaan mun isän kanssa minun seuraavasta sairaalajaksosta. En muista tarkkaan mutta ne katseli papereista mun painoja ja ruokapäiväkirjoja. Olin itse kuin huumeissa. Minule oli aivan sama menenkö sairaalaan vai en. Olin todella laiha. Melkein yhtä laiha kuin vähän yli 2 vuotta sitten. Tai en tiedä.. Siinä unessa minua ei kiinnostanu puolustella itteäni, että en tarvii hoitoa. Istuin lattialla ja leikin vanhempien koiran kanssa. Oikeassa elämässä mua ei vois sellasessa tilanteessa vähempää kiinnostaa koirat ;) Vaikka kyllä vanhempien haukku on ihana <3

Nyt aamun aikana tuli kamala ikävä sitä hoitajaa. Se ei varmasti edes muista mua enää..

BMI16.4

(-200g)

Painosta tämän verran:

Jouluaattona onnistuin syömään aika vähän. Vain sen verran, että kukaan ei alkanut valittamaan. Heh, mussutin purkkaa ja esitin syöväni suklaalevyä minkä sain lahjaksi. Suklaapalat menivät pakastepussiin, mikä oli piilossa hihassa. Kyllä, olen fiksu..

Torstai aamuna paino oli noussut +100g! Luulin, että olisi noussu enemmänkin. Ahdistus pysyi kurissa aamupäivän, mutta äiti soitti iltapäivällä, että vieraita tulee syömään ja minun on tultava kanssa. Fck! Se oli painajaista. Kaikki ne tutut ja sukulaiset, jotka epäilivät syömisongelmistani olivat kerääntyneet meille. Se oli kamalaa hiillostusta kun mun piti kertoo (eli valehdella) ruokavaliostani ja kaikesta muusta. Jouduin syömään ainakin 1000 kaloria. Mun pää meinas räjähtää kun kummitäti laittoi MUN LAUTASELLE lisää lanttulaatikkoa ja kinkkua. Ja kaikki vahti että söin kaiken. Olin oikeasti vihainen. Annoin sen näkyä. En jaksanut esittää ylipirteää. Vastasin kysymyksiin vain yhdellä sanalla ja lähdin kotiin heti kun oli mahdollista.

Eilinen oli todella kamala päivä. Isää ei ollu kotona. Kaikki vieraat ahdisteli mua. Syömiset meni yli. Odotin että mun paino olisi OIKEASTI noussut kilon. Mutta aamulla vaaka näytti +300g. Ei yhtä paha, kuin kilo, mutta 300g on kuitenki liian paljon. Tänään juon vain yhden mukillisen sokeritonta kaakaota. Ei muuta.

BMI16.5

Osaan pilata muidenkin joulun!

Joulu meni miten meni.. Kotona ahdisti mielettömästi ja kauhulla odotin koko ajan sitä kun äiti pyytää syömään. Katsoin kun hän kantoi pöytään lautasta toisen perään. Ahdistus nousi ja nousi eikä edes temesta halunnut auttaa. Otin lautaselle vähän kaikkea. Sain piilotettua kaikkea salaatin lehtien ja peunan kuorien alle. Söin ainoastaan kinkkua ja punajuuria.

Isä kyttäsi koko illan mitä söin. Yritin mussuttaa jotain koko ajan ettei olisi tullut sanomista. Isä varsinkin on viime aikoina ollut huolestunut minusta. Hän kuiskailee äidille, että en syö taaskaan kunnolla ja olen laihtunut taas viime viikosta. Ja muuta p*skaa..

Harmittaa kun minun häröily vaikuttaa muihinkin. Olen jo aiemmin kertonut, että isäni on englantilaissyntyinen. Hän on lentänyt Lontooseen sukulaistensa luo joka joulu, mutta tämä joulu olikin tavallaan poikkeus. Isän piti lähteä keskiviikkona ensin juhlittuaan meidän kanssa joulua. Ollaan aina syöty jouluruoka aikaisin päivällä ja avattu puolet lahjoista heti sen jälkeen. Jouluaattona kun kävelin vanhmmille ni siellä ei ollukkaan ruoka edes lämpenemässä ja sain kuulla, että isä lähtee vasta joulupäivänä. wtf! Ensimmäistä kertaa ikinä isä vietti koko jouluaaton meidän kanssa. Myöhemmin vedin äitin syrjään ja sain kuulla, että isä on todella huolissaan mun kunnosta ja halusi viettää joulun meidän kanssa. Ja isä oli sanonut jotain, että ei tiedä mikä joulu voi olla viimeinen joulu minkä voi viettää ainoan tyttärensä kanssa. Isä kulta, en minä ole kuolemassa! En lähellekään!

Harmittaa kamalasti kun isä ei voinut juhlia joulua oikeaan aikaan omien sukulaistensa kanssa. No, se on nyt siellä lontoossa ja näkee ainakin oman perheensä. Olen käynyt siellä lontoon lähellä 3 kertaa ja tavannut mun gammyn ja pappsin. Kaikkia isän puolen sukulaisia en ole tavannut enkä tiedä haluanko. Ne kaikki ihmiset tuntui niin kaukaisilta. Ei ne voinu olla samanlaisia ihmisiä kuin isä. No en tiiä..Mutta harmittaa silti ku isä ei päässy joulupäiväksi sinne. Koko juttu on mun syytä. Vihaan itteeni.

Masentava joulu

Miksi joulu ei tunnu samanlaiselle kuin aiemmin? Mulla ei ole mitään joulua vastaan enkä keksi siitä mielipiteitä.. Joulu on ollut aina ihana päivä, koska silloin on niin kaunista kun on lunta, valoja ja koristeita. Ennen syömisongelmia odotin niitä kaikkia ihania ruokia ja karkkeja. Nyt pelkään niitä. Jouluruuat ovat pilanneet koko joulun.

Onneksi huomenna saa laittaa hienot vaatteet päälle ja meikata. Muuta en jaksa odottaa huomisessa...

Hyvää joulua kaikille <3

Iski kamala väsymys aamulla. Olin jo eilen illalla suunnitellut paperille mitä pitää tehdä tänään, mutta taitaa jäädä tekemättä. Aamulla olisi pitänyt käydä kaupassa sillein, että olisin astunut ovista sisään 7.00. Kun herätyskello soi 6.15 ni en jaksanut laittaa sitä edes torkulle vaan laitoin kokonaan pois päältä. Heräsin seuraavan kerran 11.10 kamalaan päänsärkyyn. Tai se ei ole edes normaalia päänsärkyä vaan koko päätä puristaa ja se sattuu ihan sikana!

En ole vieläkään päässyt lähtemään mihinkään. Enkä taida lähteä. Pää halkeaa ja väsyttää kamalasti.

On muutenkin tosi inhottava olo. Joka ikinen ihminen maan päällä vihaa mua. En taida uskataa tehdä mitään, koska saan vielä enemmän ihmisiä suuttumaan mulle. Ugh....

Mitään uutta ei ole tapahtunut. Olen paastonnut. Viettänyt päivät vanhempien kotona leipomassa ja koristelemassa. Hermot on ollut kireellä koska isä valittaa kun en syö. Pää tahtoo räjähtää kun inhottaa mun läskit. Heikottaa kamalasti. Laiskottaa. Haluaisin vaan istua tässä tuolissa ja katsoa ikkunasta ulos.

///Mun luona on tulossa käymään yksi mun kavereista. Se tuo mlle joululahjan kun annoin sille sen lahjan jo. Mun kaverit voi todellakin laskea yhden käden sormilla, mutta silti vihaan sitä kun joku kaveri haluaa nähdä. Haluan vain olla rauhassa. En jaksa puhua enkä kuunnella. Olen todella huono kaveri. Mutta sillon kun harvoin näen kavereitani ni yritän esittää "normaalia ihmistä". Vaihdoin sellaiset vaatteet, että ei tarvitse hävetä. Mun koti vaatteet ei oo sellasia, että khtaisin mennä kaupungille niissä kävelemään. Mutta mulla on aina kylmä ja nämä kotivaatteet on lämpimät. Eipähän mua kukaan täällä kattele kun yksin asun. No, ei pupulta ole tullut valituksia..

Kiire, kiire, jne.

Olen yrittänyt pitää itseni liikkeellä koko ajan. Jos pysähdyn hetkeksikin ni ne pahat ajatukset tulevat päähäni. Alan miettimään

milloin söin viimeeksi,

onko jo kulunut tapeeksi aikaa että uskaltaisi syödä,

onko kulunu tarpeeksi kaloreita liikkuessa että voi syödä,

mitä jääkaapista löytyisi,

jos en söisi ni voisinko edes nukahtaa hetkeksi,

ynnä muuta.

Taas oli tänä aamuna paino laskenu. Nyt on painoindeksi 16,4. Se oli pari viikkoa sitten pisteen korkeammalla. Tiedän ettei se paino laske ikuisesti. Olen aivan varma, että romahdan taas täysin kin paino nousee grammankin. Paino ei nimittäin ole noussut kertaakaan kolmeen viikkoon. Se on joko juminut samassa tai laskenut.

Onneksi joulu tulee ja siihen liittyy kamalasti tekemistä. Olen päättänyt leipoa kaiken itse kun porukat on töissä aina. Ja tiedän ainakin ettei ruuissa ole varallisen paljoa rasvaa tai sokeria kun olen itse leiponut. Vaikka enhän minä niitä kuitenkaan syö... Olen saanut aika paljon aikaseksi. Olen ylpeä itestäni kun en ole sortunut maistelemaan. Varsinkaan piparitaikinaa. Kamala kun hävettää paljastaa, mutta viime jouluna söin kokonaisen piparitaikinalevyn. Raakana. Koko taikinan. Itse. Ihan kokonaan. Ja hyvää oli! Se taikina oli kaupasta ostettu ja painoi 300g. menin tekemään sen virheen, että avasin pussin ja oti ensin vain pienen palan. Oli mahdotonta lopetta ja yhden illan aikana olin imassut koko taikinan raakana. Mutta kun se on niin hyvää.

Nyt on sellainen olo että en voisi laittaa palastakaan taikinaa suuhun. Se näyttää sellaiselle kökölle, että jää varmaan jumiin mun mahaan. Hyi!

Olen lopettanut syömisen melkein kokonaan. Kun suuhuni jotain pistän ni se on nestettä. Eilen ja keskiviikkona elin kahdella battery strippedillä. Ja hyvin jaksoin. Niistä menen ihan sekasin. Tule samanlainen olo kun olisi juonu ainakin 3 siideriä. Mutta silti pystyn toimimaan super nopeesti. Näytän varmaan ihan sille Duracell pupulle. Mut mä oon Battery pupu :)

ps. onko liiallinen batteryn juonti vaarallista?

Voih, noin minäkin vielä kerran... ikävä..

Pääsin vauhtiin, vaan millon pysähdyn..

Tänään olen juonut jo yhden batteryn.

Korvissa humisee kun heikotus yrittää päästä pinnalle. Silmissä sumenee aina kun päätä kääntää, mutta se pitää vaan unohtaa. Mutta pääsin vauhtiin kun kävin kaupassa ostamassa koristelutarvikkeita kun menen leipomaan porukoille kohta. Teen piparkakkutalon.. En tiedä kuinka kauan jaksan siellä seistä ja pyöriä...

Eilen join vain mehukeitoa ja pepsi maxia. Niin, ja söin ruokalusikallisen sokerikuorrutusta. En voinut vastustaa kiusausta. Olin kuorruttamassa pipareita ja oli pakko saada se kökkö pois lusikasta kun aloin tiskaamaan. Seliseli.. Mutku viemäri olis menny tukkoon siitä mällistä ;)

Iltaisin on ollut ihana mennä nukkumaan kun sängyssä maatessa maha on kuopalla ja tuntuu että maha koskettaa selkärankaa. Ei se kyllä sille näytä, mutta tuntuu. Nälkä on myös ihana tunne. Olen aina nauttinut siitä. Kun nälkä syö mahaa niin on onnistunut itsensä nälkiinnyttämisessä.

Paino laskenut sunnuntai aamusta 1kg.

Sitä edellisestä sunnuntaista (7.12) 1,7kg.

Mun elämä

Asun pilvissä.

Todellisuus ei ole minua varten.

Ihmiset sanovat, että minun olisi tultava alas.

Pilvillä lipuminen ei ole sopiva paikka aikuisille.

Hymyilen heille.

Ehkä jonakin päivänä, sanon.

Ehkä jonakin päivänä tulen alas.

Mutta en koskaan tule.

Todellisuus ei ole minua varten.

Pysyn täällä ylhäällä.

Näkymä täältä on henkeäsalpaava.

johonkin on tainnut kadota mun L enkun yo-kokeista... mihin lie...

Ainii, unohdin kertoa miten ihanasti sain unta eilen illalla ja miten ihanaa oli herätä aamulla. Eilen illalla naapurin poika kompuroi rappukäytävässä kaikkien kavereidensa kanssa noin puol 2. Tulivat kai baarista jatkoille. Se yksi sama mies huusi taas kun muut puhuivat ihan normaaliin känniseen ääneen. Kaikkein ihaninta oli se, että naapurin vessa on sijoitettu mun makuuhuoneen seinän toiselle puolelle eli sain kuunnella noin puoli tuntia kun kaikki kävivät vuorollaan yrjöllä. Yskimistä, hengen haukkomista, losketta, örinää... Ja niitä kaikkia muita ääniä mitä tahdot kuunnella juuri ennen kun menet nukkumaan. Kiva...

Aamu alkoi yhtä huonosti. No, ei se ollut inhottavaa vaan todella ärsyttävää. Nimittäin joku naapureista kuunteli taas jumalanpalvelusta täysillä. Siis AAARRRRRGGGHHH!!! Jos kuuntelee ni kuunnelkoon sillein, että koko kerrostalon ei tarvitsisi kuunnella. En vain käsitä. En käsitä mitään.. En halua kommentoida omaa uskonnollista vakaumusta. En ole ateisti. Uskon vain vähän siihen ja tähän, en kaikkeen. Tarinoilla selitetään isompia tapahtumia, eli ei faktoilla. Noudatan perheen luterilaista perinnettä. Vihaan sitä kun uskontoa tuputetaan naaman eteen. Minä pidän ne uskonnon rippeet mistä pidän omassa päässäni. PISTE. Tuo on vain minun käsitys uskonnosta. Minun perustieto uskonnosta on huono eli en voi tehdä radikaaleja statementteja. En usko, mutta johonkin uskon. Sen takia en tiedä uskonko vai en. <- Juuri tämän takia en saisi lähteä edes miettimään koko uskonto asiaa, koska en tiedä siitä hölkäsenpöläystä! Mutta elkää tuomitko :)

Äh kun en saa itseäni käyntiin. Menisipä aika nopeammin!

Huomenna sallin itselleni kaksi Temestaa, koska on ollut niin ahdistava ja toivoton mieli. Jos se auttaisi. Saattaa olla luvassa useampi teksti huomenna. Ehkä..

Takaisin möllöttämään..

Täydellinen kuva mun illoista

Oon saanu nukuttua kamalan huonosti viime viikolla. Kaikki alkaa kuudelta illalla kun alan ahdistumaan kun aika menee niin hitaasti. Tv:tä ei saa katsoa, koska digiboxi nauhottaa koko illan ohjelmia ja ne saa katsoa vasta seuraavana päivänä. Muuten ei olisi mitään tekemistä seuraavana aamupäivänä. Säälittävää, tiedetään.. Odotan ja odotan että voisi mennä lukemaan ja sitten nukkumaan. Yhtäkkiä kello onkin jo 23 ja menen lukemaan. Kahdeltatoista yritän saada unen päästä kiinni mutta se ei onnistu millään. Pyörin ja pyörin. Kello on yleensä puoli kolme kun viimeisen kerran sitä katson. Aamulla on mahdotonta nousta siihen normaaliin aikaan sängytä ylös.

Tänään olin aivan poikki ja nukuin koko päivän. Nousin 11. Pyörin asuntoa ympäri ja menin lenkille. Kun tulin kotiin takaisin ja aloin dataamaan ni silmät ei pysyny auki millään. Menin nukkumaan 13 ja heräsin 18. Hups! Oikeestaan ei haittaa kamalasti, koska en syönyt aamulla mitään. Olisi voinut käydä niin, että olisin pakolla pitänyt itseni hereillä koko päivän ja sortunut syömään. Mutta kun nukuin koko päivän ni en pystynyt syömään :) Päivän saldo on 100kcal Polar rahkasta.

Ahdistaa vaikka en ole syönyt yli rajojen. Mutta aina olisin voinut tehdä paremmin. Jos olisin jäänyt ulos koko päiväksi enkä mennyt nukkumaan ni olisin kuluttanu enemmän kaloreita. Enkä olisi sortunut ahmimaan. En ajattele asioita loppuun.

Itkukohtaus.. Katsoin uutisista kun sankarikoirat oli saanu mitaleja ihmisten pelastamisesta. Jos mua pitäisi pelastaa ni ne koirat kääntyisi takaisin ja jättäisi mut metsään.

Ugh. Vihaan Europehausen ja Seppälän mainoksia. Kaikkia varmaan kiinnostaa..

Huono aamu

Nukuin pommiin aamulla!! Mikään ei ole inhottavampaa kuin nousta tuntia myöhemmin kuin mitä olisi pitänyt. (No, kerran olen herännyt aamulla siihen kun tyynyllä oli posken alla oli kolme lämmintä pupun papanaa.. pupu nukkuu joskus mun viekussa..) Enivei.. Kännykän herätys oli soimassa 7.05 ja tarkoitus oli nousta sängystä 7.30 kun olin painanu torkkua viisi kertaa. Mutta kun tulin aamulla täysin tajuihini niin kello oli 8.09. Fck!! Suutuin niiin kovasti itelleni. Olin ilmeisesti painanu herätyskellon pois päältä ja jatkanu uniani. Huomaamattani...

Olin aikataulusta myöhässä ja sen takia pahalla päällä. Halusin ruokakauppaan heti kun se aukeaa, mutta en ehtinyt. Onneksi ei ollut kuitenkaan kamalaa tungosta. Ostin vain Batteryn ja mehukeittoa. Nestelinjalla mennään edelleen..

Kävin kirjakaupasta ostamasta toisen päiväkirjan. Olen kirjottanu yhtä päiväkirjaa 2005 kesästä saakka. (kirjotan tosi, tosi pientä tekstiä ja se on todella paksu ) Oon siihen kirjottanu enimmäkseen kun oon ollu osastoilla tai kun on tapahtunu jotain muita ikäviä juttuja. Ja niitä on riittäny. Ostin uuden päiväkirjan, koska haluan säästää tuon vanhemman päiviksen jos joudun taas sairaalaan. Siellä haluan lukea mitä olen viime käynnillä kirjoittanut. Ja haluan että siinä samassa päiviksessä on vielä tilaa kirjoittaa ettei tarvitse kantaa kahta mukana. No, löysin ihme kyllä ihan kivan ja paksun päiväkirjan. En tykkää sellasista missä on rivit valmiina sivuilla, koska kirjotan niin pientä tekstiä että se näyttää tyhmälle jos on isoja välejä...

Mulla menee kaupungilla aina koko päivä kun kiertelen ja kaartelen. En halua törmätä tuttuihin mikä on aika epätodennäköistä, koska tämä on Helsinki ja minulla on vähän tuttuja nykyään. Mutta silti.

Olen todella harkinnut aloittaa uudestaan baletin. Mutta sen on niin vaikeaa kun en voi palata entiselle salille enkä uskalla mennä uudelle. En edes kehtaa käydä kinuamassa mun vanhalta opettajalta saanko tulla takasin kun vastaus on ei... Oikeasti haluaisin vaan alottaa uudestaan jossain muualla. Olisipa kaikki helpompaa jossain toisessa kaupungissa. Mutta tiedän, että ei ole. Asuin Tampereella neljä vuotta eikä elämä ollut helpompaa siellä. Se oli kahta kauheampaa. Ihan kamalaa.

Vettä ja mehukeittoa

Hyvin menee edelleen. En ole vielä sortunut. Söin äsken Polar rahkan ja join mehukeittoa. Se oli päivän ateria. Muuten olen vedellä elänyt. Kahden päivän aikana paino on laskenut 600g, mutta se on aivan varmasti pelkkää nestettä. Toivottavasti olisi edes pari sataa grammaa laskenut pysyvästi. Ääh..

Täältä tullaan BMI15! Hinnalla millä hyvänsä...

Olen taas touhunnut koko päivän. Kävi taas se sama juttu mikä tapahtuu liian usein: menin hakemaan tyynyliinaa vaatehuoneesta ja huomasin, että tangolla oli vielä talvitakkeja ottamatta esille -> siivosin koko vaatekomeron. Heitin kaikki vaatteet tangolta makuuhuoneen lattialle. Järjestelin uudestaan farkut ja takit erikseen sillein että kaikki on just oikein. Ja samalla laitoin eteisen naulakkoon talvitakit. Eli sen yhden tyynyliinan hakemiseen multa meni 45 minuuttia. Pitäisi opetella keskittymään niihin isoihin asioihin eikä huidella menemään miten sattuu...

(Pitäisiköhän mun siirtyä muuhun kuin paastoon ja siivoomiseen mun postauksissa...)

Poikki...

Puuh.. En saanut siivousta lähellekään valmiiksi ja lopetin vasta nyt. Kävin tossa välissä puolen tunnin lenkilläkin. Oli energiaa ja tiesin olevani loppuun palanut illasta, joten kävin iltalenkin jo päivällä. Olin oikeassa siitä loppuun palamisesta. Koko vartalo on ihan puutunut kun oon niin väsynyt. Istuin ensimmäisen kerran koko päivänä äsken kun istahdin koneelle.

En saanut siivousta valmiiksi.(katso edellinen postaus missä luettelin kaikki mitä pitää tehdä) Imuroimisessa meni tosi kauan, koska imuroin mattojen alta ja pysähdyin välillä käsin nyppimään karvoja matoista kun ne oli niin sähköisiä. Siivoominen venyi kun keksin aina kaikkea pienen pientä mitä pitää korjata tai pyyhkiä. Vihaan sitä itsessäni kun kaikki piää tehdä niin täydellisesti ja kaiken pitää olla just niin. Sitten ne tärkeimmät asiat jäi tekemättä. Seinät ja pinnat on pyyhkimättä, joulukoristeet laittamatta ja pöydillä on ylimääräistä rojua. Tossa pölyjen pyyhkimisessä menee vielä kauan, koska oon niin huono siinä. Bupun kodin siivosin viikonloppuna eli se on hoidettu.

Siivoan melkein joka päivä. Sillein, että on puhdasta ettei itseä ala ahdistamaan eikä hävetä jos joku tulisi käymään. Mutta en pyyhi seiniä tai laita aineita pönttöön joka päivä.

Päivä meni tosi nopeasti kun oli jotain puuhaa eikä tarvinnut alkaa ahdistumaan suuremmin mistään. Tänään taitaa mennä paastoksi, koska olen juonut vain sen Batteryn. Siinäkin taisi olla 17kcal koko tölkissä. Tai sit se oli desissä. En tiiä... Kuutioin jo omenan kulhoon ja laitoin siihen päälle vaniljakastiketta veteen laimennettuna. Istuin koneelle ja se kulho tuijottaa vieläkin tuossa pöydällä. Ei ole nälkä enkä saa syödä. En syö.

Puuhaa

Suursiivous alkaa nyt!! Kaksi energiapilleria massussa. Battery Stripped odottaa keittiön pöydällä. Imuroin niin kauan kunnes ei ole enään yhtään kanin karvaa koko asunnossa. Se on aivan älytöntä miten yhdestä pupusta voi lähteä niin paljon karvaa. Olen jo meinannut laittaa Oton muovipussiin ja leikata sille hengitys ja papana reiät ;) Eipähän lähtis karvaa ympäri mun asuntoa. No en mä vois tehä niin..

Mä imuroin lattiat ja katon, pyyhin mäntysuopavedellä seinät ja pölystä kaikki muut pinnat, otan kaiken ylimääräsen rojun pois, laitan joulukoristeet paikoilleen, siivoon vessan ja pyyhin vielä käsin rätillä lattiat. En luota moppeihin...

Saa nähdä miten kauan tämä energia riittää... Toivottavasti en jämähdä tähän koneelle dataamaan.

Todellakin on ollut tylsä päivä. Ahdistaa kamalasti. En osaa rentoutua hetkeksikään, koska en pääse ajatuksistani eroon. Tulee mieleen vanhoja epämielyttäviä muistoja. Elän uudestaan mielessäni vanhoja tapahtumia koulussa, sairaalassa, terapiassa.. Siitä tulee inhottava olo. Minulla olisi niiin paljon tekemistä ja projekteja, mutta en saa aloitettua mitään. Olisi kirjoja, lehtiä, elokuvia, siivoamista, leivottavaa, järjestelemistä, yms. Mutta kun en pysty. En jaksa. En saa itseäni liikkeele. Säästän energiani pakkolenkkeihin...

Kävin äsken lenkillä. 1h 5omin. Kun katsoin sykemittaria kotona kuoriutuessani vaatekerroksista huomasin, että olin liikkunut 10 minuuttia vaille 2 tuntia. Vitutus. Paniikki. Otin päällysväätteet pois ja laitoin ulkotohvelit jalkaan. Juoksin rappusissa ylimmästä kerroksesta alimpaan 15 minuutin ajan. Otin vielä. Pahvilaatikon täynnä lehtiä syliin. Kahdesta syystä: 1)jos joku tuli vastaan ni ne luuli et olin viemässä laatikkoa ullakolle tai lehtikeräykseen ja 2) siitä tuli ainakin 5kg lisäpainoa kun siinä laatikossa oli parikymmentä vogueta.

Toivottavasti kukaan ei tajunnu et juoksin sama laatikko sylissä rappusissa kuin joku seko...

Ihan tyhmä postaus

Bläää... Kurja olo. Heikottaa ja pyörryttää. En jaksa tehdä mitään. Aloin dataamaan, mutta alkoi kyllästyttämään. Aloin lukemaan, mutta sekin alkoi kyllästyttämään.

En tiedä mitä kirjoitaa.. Turhaa...

heikotus

Olen ollut ihan sumussa eilisen ja tämän päivän. Eilen söin kello 14 pipareita 400kcal edestä. Tuli niin kamala olo kun vatsaan koski ja alkoi ahdistaa ni en antanut itselleni lupaa syödä mitään koko loppu päivänä. Ei kyllä tehnyt mielikään syödä kun ällötti tuo repsahdus. Eli eilen söin kerralla 400kcal ja siitä 24 tunnin päästä sallin itseni syödä kaksi purkkia ananasta. Tänään en syö enään mitään kun on liian myöhä.

On heikottanut koko ajan. Korvissa humisee. Kädet tärisee. Jalat puutuu ja niitä pakottaa kun alkaa kävellä. Eilen illalla kun kävin nukkumaan vähän ennen puolta yötä ni tuli vuorotellen kylmä ja kuuma. Se oli tosi inhottavan tuntuista. Oikeastaan oli enimmäkseen kylmä. Siis peruskylmä kun ei ole energiaa. Mutta tuli "kuumia aaltoja" ja "jääkylmiä aaltoja".

En jaksa nytkään miettiä mitään kirjoitettavaa kun aivot lyö lukkoon. Ja ärsyttää kun koko ajan painan a:n sijasta ä:tä ja ä:n sijasta a:ta. Osaan selittääkin niin selvästi... huoh.

////En tajua mikä noissa linnanjuhlissa on niin ihmeellistä. Ei kiinnosa mitä ihmisillä on päällään juhlissa. Ei kiinnosta ketä siellä on. (Ärsyttää kun juontajat puhuu toistensa päälle ja töksäyttelee ja puhaltelee mikkeihin.) Se on hieno perinne Suomella, mutta ei viihdettä. Siis minun mielestä. Tai oikeastaan keksin tuon vasta nyt. En ole ennen edes miettinyt miksi en katso linnanjuhlia...

Paha olo iski taas

En tiedä.. Odotin liikaa tältä päivältä. Tänään piti olla se niiin ihana kauppareissu, mutta ei se ollut kivaa. Oli pimeää aamulla. Mun lempi farkut tuntui kireiltä jaloissa(fck!!!) Keli oli kamala. Kaupassa oli hirveä tungos. Parkkipaikka oli melkein puolillaan kun kahdeksalta menin ostariin. Tajusin, että on tulossa tupla pyhä eli kaikki ihmiset käy tänään kaupassa. Poltin kaksi tupakkaa auton vieressä ja mietin kymmenen minuuttia uskallanko mennä kauppaan. Sinne meni kamalasti ihmisiä. Olin jo ajanut pitkän matkan ja herännyt tosi aikasin ni päätin marssia rohkeasti kauppaan. Nostin rahaa. Veropalautukset oli tullu! Jee, parikymppiä...

Kaupassa en uskaltanut katsella mitään vaan suunnistin suoraan ruokaosastolle ja otin kaikki ostoslistan tavarat. Olin päässyt jo autolle saakka ja huomasin, että olin unohtanut kanin heinät. Oli kamalan noloa mennä takaisin kauppaan ja ostaa pelkästään heinää. No jos joku tuttu näki mut ni ainakaan ne ei nähny mun ostavan mitään karkkia tai sipsejä vaan terveellistä heinää ;D

Ostin vain pepsi maxia, viilejä, omenoita ja mehukeittoa. En uskaltanut katsoa mitään muuta. Annan luvan itselleni ostaa kerran viikossa jotain ylimääräistä. Esim. pienen suklaarusina-askin, muffinin tai jotain muuta pientä makeeta. En mitään suklaalevyä tai pizzaa vetäse kerran viikossa vaan joain pientä palkkioksi.. Tänään unohdin katsoa kaupasta sitäkin..

Koko päivä on mennyt niin perseelleen.. Otin pari rauhottavaa, koska mun pää ei kestä jos masennus pääsee iskemään taas kunnolla ahdistuksen avulla. Tämä päivä taitaa mennä sisällä oleilussa. Lenkille lähden kunhan saan itseni kasaan ja itkun tuvotus lähtee kasvoilta pois.

Kauppaan!

Humenna "saan" mennä kauppaan. Jipii. Se on ehkä jännittävin päivä viikossa. Käyn yleensä kerran viikossa isossa kaupassa. On tosi jännää laittaa herätyskello soimaan aikasin kun on oikea syykin olla aikaisin liikkeellä.

En meikkaa yleensä jos en näe ketään ihmisiä. En vaan viitsi. Kuka minua nyt katselisi kun olen vain kotona. Käyn niin harvoin kodin ulkopuolella että meikkaan vain pari kertaa viikossa. Siitä tulee vähän parempi mieli kun näkee itsensä pirteemmän näköisenä peilistä. Meikkivoiteella saa väsymyksen ja uupumisen pillotettua.. Sinisiä silmänalusia en ole onnistunut täysin peittämään. Pientä parannusta kuitenkin.

Yleensä lähden matkaan puoli 8 että ehdin kaikkien mummojen kanssa jonottamaan ovien avaamista ;) On turvallinen olo olla kaupassa aamulla kun tiedän tuttujen olevan töissä tai koulussa. En halua, että kukaan tuttu näkee mua edes katselemassa ruokia. Ne ajattelee kuitenkin, että ei ton tartteis syödä enään yhtään enempää. Hävettää. En halua että mua yhdistetään ruokaan.

Kaikkein ihaninta kauppareissuissa on sen suunnittelu. Kauppalistan kirjoittaminen ja aikataulun suunnittelu. Myös ruokien katseleminen on ihanaa. Muistella mille ne maistui joskus aikanaan mutta jättää ne kuitenkin hyllyyn. Joskus ne kauppatätit tulee kyllä kysymään multa että aionko mä ostaakin jotain. Mutta mä saan vain katsella, en koskea.

Kotiin mulle tulee kuitenkin vain n.10e tavaraa. Koko reissussa menee kolme tuntia yleensä kun tykkään ajella samalla keskustassa autolla ja ihmetellä. Ostan kaupasta aina ne samat tavarat. Porkkanoita, pepsi maxia, viiliä, mehukeittoa ja omenoita. Joskus jotain muuta jos tekee mieli.

Taitaa olla niin, että en lähde kauppareissulle ostaakseni ruokaa vaan katsellakseni ruokaa. Olen seko. Tiedetään...

En ole kirjottanu moneen päivään, koska oon yrittänyt vähän viroittaa itteäni koneelta. Vietän aivan liikaa aikaa koneella kirjottamassa kaikkea. Kirjoitan päivässä suunnilleen 5 postausta blogiin, mutta julkaisen enintään kaksi. Ne on pelkkiä ajatuksen virtaus- tekstejä ni en kehtaa paljastaa mun synkimpiä ajatuksia.
Seikkailen myös netissä ettimässä kuvia. Siinä menee tosi paljon aikaa. Oon ihan koukussa siihen. Nytkin on koneella ainakin 100 kuvaa ja silti on polte etsiä lisää.
Dataamisen sijaan oon seikkaillu kaupungilla eilen ja tänään. Otin pari rauhottavaa ennen kun lähdin matkaan ja ihmispelko muuttui melkein siedettäväksi. On se ihme ettei koko Helsingistä meinannut löytyä kanille tavaraa. Tiesin, ettei mun vakiokaupassa ole mitä haluan. Kiersin tosi kauan kunnes löysin sellaisen sopivan kopin kanille. Oli pakko myös ostaa uusi ruokakuppi. Ei mitään syytä, oon vaan kyllästynyt edelliseen. Tai Otto on ;) Olen koukussa niihin pieniin keraamisiin ruokakippoihin. Mun bupu on niin iso et sille voi ostaa koirillekin tarkotettuja kuppeja ja ne on niin ihania. Ne on söpön värisiä :) Ei siitä sen enempää..
Ei mun vieroittautuminen onnistunut, koska nyt on entistä suurempi polte kirjoittaa kun on niin paljon kerrottavaa koneelle..

Levoton yö takana. Mun toinen seinänaapuri toi kaverinsa ilmeisesti alottelemaan sen luo ennen kun lähtivät baariin. Siellä oli taas e yks tosi kovaääninen mies. Olin jo makuuhuoneessa lukemassa enkä pystynyt keskittymään ollenkaan. Ihan kun se mies olisi ollu mun makuuhuoneen oven takana huutamassa. Kuulin joka ikisen sanan! Se oli ihan kännissä.

Kun naapurit lähti ni toiset seinänaapurit saapuivat baarista vähän ennen 2. Ne kävi suunnilleen varttitunnin välein tuuletusparvekkeella tupakalla. Siellä ei saisi edes tupakoida! Siinä on iso lappu ovessa. Ei siinä muuten mitään ollut, mutta se parvekkeen ovi pitää ihan kamalaa meteliä. Se menee kiinni kovalla räminällä ja lasi helisee. Heräsin aina siihen oven paukeeseen. Viimeisen kerran heräsin puoli 5. Ihme, että sain edes nukuttua mutta ei ollu kovin virkeä olo aamulla kun heräsin vähän väliä koko yön.

Vihaan sunnuntaita. Tämä päivä menee niin hitaasti ja se on yhtä tuskaa kun on masentava olo. Tuntuu ettei elämällä ole enään mitään merkitystä. En oikeasti haluaisi elää. Taidan olla elossa vain sen takia, etten halua pilata vanhempieni elämää. Jos tekisin itsarin ja tällä kertaa onnistuisin ni vanhemmat murtuisivat varmasti täysin. Olen heidän ainut lapsi kuitenkin. Mutta välillä unohdan tuon (tai en edes halua ajatella sitä) ja suunnittelen itsaria. Lähinnä haaveilen, että miten saisin kaiken tämän paskan loppumaan.

Lasipalaselle

Sinä ja sinun omenasi :)

Olet tärkeämpi kuin luuletkaan.

Ahdistaa kaikki. Ahdistaa! Ahdistaa! Ahdistaa ja suututtaa kun en voi laihtua nopeammin. En tiedä mitä voisin vielä edesauttaa laihtumista. No voisin aina liikkua enemmän, mutta en jaksa. Mulla ei ole yhtään energiaa jäljellä illalla, joten on vaikea lähteä vielä ylimääräiselle lenkille.

Haluaisin otta kaiken ylimääräisen läskin justohöylällä pois. Kun se olisikin niin helppoa. Haluan vaan niiin kovasti näistä läskeistä eroon. Hävettää katsoa itseä peilistä, koska se masentaa. Tekisi nyt oikeasti mieli mennä vaan piiloon ja tulla ulos kun olen laihempi. Kun olen laihtunut vähintään 3 kiloa, että painoindeksi alkaisi 15. Pitää vain tehdä se eikä valittaa koko ajan.!

Olen odottanut tätä päivää jo kauan. Pelkään että tulen pettymään. Toivon liikoja eikä mikään toimi sitten toivotulla avalla. Ei siitä sen enempää...

anonyymi: onnistuin jotenkin poistamaan kommenttisi. Ei ollut tarkoitus. Cassie nimi ei ole kokonaan Skins-sarjasta :D Mun oikean nimen loppuosa on sama ni se kuulostaa vähän cassielle. Mun isä on englantilaissyntyinen ni mulla ei ole ihan täysin suomalaista nimeä..

Voimat pois

Kiireinen päivä takana. Kävin ensin Lahdessa kaverin luona kyläilemässä. Minulla on vain kolme hyvää kaveria jäljellä. Kaikki muut "kaverit" ovat lähinnä tuttuja nykyään. Eli moikataan kun tavataan ja keskustellaan muutamalla lauseella. Tämä Lahdessa asuva kaveri on oikeastaan paras kaverini ja oli mukava nähdä. Kammoan kaikkia sosiaalisia tilanteita hyvien kaverinienkin kanssa, mutta tämän kaverin kanssa on oikeasti mukava olla.

Käytiin kiertelemässä hänen koulullaan ja työpaikalla. Oltiin lahdessa vain pari tuntia ja tultiin sitten hesaan. Kaveri lähtee myöhään illalla lentäen Norjaan ni heitin hänet lenokentälle. Meillä oli päivä aikaa täällä helsingissä ni näyttelin sitten oman kotikaupunkini nähtävyyksiä. Ajeltiin ensin autolla paikasta toiseen, käytiin mun asunnolla ja vein hänet vielä shoppilemaan keskustaan. Toimin keskustassa oppaana ja vein hänet kaikkiin vaatekauppoihin.

Itse en osannut katsella mitään vaatteita saatikka sitten ostaa mitään. Kaverilla meni hetkessä reilu pari sataa euroa. Kaikki vaatteet oli sellaisia, että voin pitää niitä sitten kun olen laihtunut vielä ainakin 5 kiloa. En edes kehdannut ottaa vaatteita käsiin, koska tuntui että kaikki kaupassa olijat tuijottivat minua ja sanoivat mielessään että tuo tyttö näyttäisi makkaralle tuossa paidassa. Koko päivän pidin sitä "kaikki on kivaa, kaikki on hyvin, olen iloinen" esitystä yllä. Oli vaikeaa hymyillä ja puhua niin paljon. Poskiin sattuu.

Oltiin keskustassa viisi tuntia ja pysähdyttiin vain kerran istumaan kahvilaan. Kaveri otti kahvin ja täytetyn patongin. Hän sanoi, että tänään onkin ihan "laihdutuspäivä" kun syön vain patongin lounaaksi. Laihdutuspäivä?? Mulle yksi patonki olisi ahmimispäivä eikä laihdutuspäivä. Noin ne normaalit ihmiset kai syö.... Otin kahvilassa lasin vettä ja piparin. Sen piparinkin sain pala kerrallaan piilotettua hihaan piilotettuun paperiin.

Kahvilan jälkeen vein hänet lentokentälle. Matkalla sinne hän kysyi miten voin. Siis miten oikeasti voin, masennuksen ja syömisen suhteen. Kaverini tietää jotain sairaalajaksoistani, mutta ei kaikkea. Kerroin hänele melkein rehellisesti miten voin. Eli en hyvin. Kerroin miten vaikeaa on elää kaiken tämän paskan kanssa. Jotenkin erehdyin kertomaan miten olen joskus ollut lepositeissä sairaalassa. Siinä vaiheesa tiesin kertoneeni liikaa. Hän oli aika järkyttynyt ja hiljainen loppumatkan. Hän yleensä puhuu tauotta ja nauraa kaikelle, mutta yhtäkkiä hän vakavoitui. Miksi helvetissä menen aina möläyttämään liikaa? Omat ovat ongelmani eikä kenenkään muun pitäisi niitä murehtia. Olen läski saatanan idiootti! Pelottaa, että menetin taas yhden kaverin. Oma on vikani!!!
Koko päivä on tuntunut niin raskaalle ja teennäiselle. En olisi jaksanut esittää iloista, mutta oli pakko. Se vei energiaa ihan sikana. Kun ajelin lentokentältä takasin ni tajusin yhtäkkiä, että en ollut syönyt koko päivänä mitään. Paitsi aamulla puolet jugurttipurkista. Olin unohtanut syömisen. Miten siinä niin kävi? Ei ole nälkä eikä tee mieli syödä enää mitään. Hyvä niin.

Kävin vilä äsken vaakalla vaikka tiedän sen olevan virhe iltaisin. MUTTA paino oli laskenut 1,7kg aamuisesta lukemasta!! wtf?
Väsyttää kamalasti ja voimat on pois.

Kamala yö

Viime yö oli aivan järkyttävän tuskainen. Menin puoli 1 jumpan jälkeen sänkyyn lukemaan. Kävin ylikierroksilla kuten aina kahdentoista jälkeen. En saanut millään unta. Jalkojakin pakotti kamalasti, koska kävin melkein kahen tunnin lenkillä illalla. Tuntui, että joku puristelisi jalkoja ja otin 600mg buranan. Lääkkeestä ei tullut mitään vaikutusta tunnin kuluttua. Tein 150 vatsaliikettä. Otin toisen samanvahvuisen buranan. Join mehua. Se alkoi närästämään(?). Tuli puristava tunne kurkkuun ja mahanesteet nousi kurkkuun. Join vettä melkein puoli litraa seuraavan tunnin aikana. Kävin vessassa. Tein toiset 150 vatsaa. Närästys ei helpottanut. Otin mahansuoja lääkkeen. Menin vieläkin ylikierroksilla vaikka olin tosi väsynyt. Katsoin kelloa kun kuulin lehdenjakajan tulevan. Se oli vähän yli 4. Pyörin sängyssä ja kello oli 5.25 kun viimeisen kerran katsoin kelloa. Heräsin herätyskellon ääneen 9.15 ja olin kuoleman väsynyt. Nousin sängystä ylös vasta yhdeltätoista vaikka en saanut enää unta.

ön aikana poltin melkein askin tupakkaa. Oli kamalaa katsoa peilistä naamaa kun olin ihan tuvonnut ja silmät muurautuneet melkein umpeen. Onneksi saan olla vain kotona tänään ni ei tarvitse näyttää mun turvonneita silmiä kenellekään. Jos minulla olisi ollut okin meno tänään ni olisin ottanut unilääkkeen. Mutta en halunnut, koska säästeleni niitä myöhemmäksi jos on joku aamu pakko herätä levänneenä.

Onneksi saan olla kotona tämän päivän. Katselen loput leffat jos silmät pysyy auki. On kamala olo kun väsyttää, mutta ei nukuta. Rasittavaa...

Nyt saa olla hetken rauhassa, koska sain melkein kaikki joulukortit valmiiksi, vaihdoin petivaatteet ja tein vielä 250 vatsaa. Kaikki energia meni tossa, mutta kohta saa mennä raikkaan puhtaaseen petiin lukemaan.

Viime yönä (tai aamulla) heräsin puoli 6 ja olo oli virkä. Olisin voinut nousta jo suorittamaan aamurutiinit, mutta päätin vielä jatkaa unia. Pyörin ja pyörin sängyssä kunnes tunnin päästä sain taas unta. Herätyskello soi puoli 9, mutta en saanut leveää persettäni nostettua sängystä. Olin rättiväsynyt. Miten voi olla, että kuuden aikoihin olin virkeä ja parin tunnin päästä olin puolikuollut.? Nukuin kymmeneen ja yritin saada päivän käyntiin. Mikään ei toiminut kun olin niin väsynyt..

Ugh. Lenkille....

Ei nukkumaan ennen lenkkiä

Tekisi kamalasti mieli mennä jo sänkyyn lukemaan. Oon monesti miettiny miten paljon odotan aina päivän aikanan sitä hetkeä kun saan mennä nukkumaan. On ihanaa painaa pää tyynyyn ja lukea mun superhyper jännää kirjaa. Oikeastaan odotan sitä kirjan lukemista enemmän kuin nukkumista. Päivällä on vaikea lukea, koska sammun heti. Ei kivaa..

Mut nyt meen kävelemään tonne pakkaseen ni saan mielenrauhan ennen kun luovutan tältä päivältä.

Ikävä :'(

Mulla on kamala ikävä rakasta harrastustani. Oon harrastanut balettia 7 vuotiaasta lähtien, mutta en ole käynyt salilla kahteen vuoteen. Eli ehdin harrastaa 14 vuotta. Kaipaan sitä niiiiin paljon! Siitä on vaikea kirjoittaakin ja sen takia en ole baletista maininnut aikaisemmin. Haluaisin vain unohtaa koko baletin, ettei tulisi ikävä sitä. Mutta se on mahdotonta. Jouduin lopettamaan harjoituksissa käymisen, koska jouduin hoitoon anoreksian vuoksi. Oikeastaan sain kiellon osallistua harjoituksiin pari kuukautta ennen sairaalaa. Silloisen ohjaajan mielestä olin liian laiha ja heikko käymään harjoituksissa.

Se oli kyllä tuskaa, koska mun lihakset kramppaili koko ajan, heikotti ja keskittymiskyky oli kadonnut. Pyörryin yhteensä kolme kertaa harjoituksissa ja se viimeinen pyörtyminen viimeinen pisara mun ohjaajalle. Mun paino oli 44kg ja painoindeksi 14.7. Se ei edes ollu mun alin paino ja silti multa otettiin rakkain harrastus pois ja lukittiin sairaalaan. Harjoitukset oli kolme kertaa viikossa, mutta harjoittelin kotonakin eli harjoitteluun meni 18 tuntia viikossa. Joskus enemmänkin. Se oli kuin huumetta. Uppuduin täysin tanssimiseen ja kaikki muu unohtui. Kaipaan sitä tunnetta. Kaipaan sitä jännitystä ennen näytöstä.

Haluaisin niin laittaa päälle treenivaatteet ja marssia salille. Mutta kun en saa. Ohjaaja sanoi, että olen tervetullut harjoituksiin kun painoindeksini on pysynyt 17.5 kuukauden verran. Mikä lääkäri sekin luulee olevansa? Tosi kieroa pyytää mua lihoamaan ja säilyttää se sama paino kuukauden. Ei ole reilua. Olin paljon itsevarmempi kun olin hoikempi. Pystyin keskittymään treeniin kun en hävennyt vartaloani niin paljon.

Kaipaan sitä kaikkea baletissa. Täydellisyyden tavoittelua, musiikkia ja kauneutta.

Vihollinen tuhottu!

Hahaa! Ostin eilen kaksi pussia karkkia. Toisessa pussissa oli sokerittomia karkkeja ja mun lemppareita. Laskin, että siinä pussissa oli n.400kcal. Sen pussin söin eilen. Ostin sen toisen pussin ja säästin tälle päivälle. Siinä oli suurimmaksi osaksi valkosuklaalla kuorrutettuja banaanilastuja ja muuta suklaajuttuja. Oli niin ällö olo aamulla eilisistä karkeista, että tuhosin tälle päivälle säästetyn pussin. Olen niin vinsahtanut, että pidän jääkaapissa salaattikastiketta, mistä on päiväys mennyt umpeen monta kuukautta sitten. Kaadan aina sitä salaattikastiketta "kiellettyjen" ruokien sekaan. Eipä tee mieli enään mennä dyykkailemaan roskia. Kun ne esim. karkit lilluu pussissa vanhentuneen salaattikastikkeen kanssa ni ei ole mitään vaaraa, että söisin niitä enää.

Olen joskus herkkuihin retkahtamisen jälkeen heittänyt kaiken roskiin. Seuraavana aamuna olen löytänyt itseni kaivelemassa roskapussia ja syönyt loput herkut. (siis ne mitkä ei ole saastunet muista roskista)

Nyt on hyvä olo kun ei ole sitä karkkipussia keittiön kaapissa kuiskailemassa mun nimeä...

Karkkipäivä

Miksi menin syömään karkkia tänään??? Olen koko viikon suunnitellut meneväni makuuniin ostamaan karkkia, koska en oo karkkia syönyt vähään aikaan. Kävin sitten ostamassa pienen pussin ja söin sen kun katsoin leffaa. 7 leffaa 10e 8) Nyt on kamala morkkis... Miksi edes söin kun ei tehnyt mieli? Oon idiootti. Maha on turvonnut ja ihoa kihelmöi. Se on varmasti sitä rasvan kertymistä noista karkeista. ääääääääh!! Mulla ei ole ollut nälkä moneen päivään. Ei ole edes tehnyt mieli mitään. Kävin kaupassa tänäänkin eikä tehnyt mieli ottaa mitään herkkuja mukaan. Kamala jano on koko ajan ni vettä oon juonut aika paljon. Sekin pelottaa, koska tuntuu että se vesi turvottaa jos juo liikaa.

En voi mennä vielä nukkumaan, koska sillon palaa vähemmän kaloreita ja ne karkit muuttuu heti rasvaklönteiksi mun mahaan ja reisiin. On pakko lähteä liikkumaan. Mutku ulkona on kyyyyylmääää!

Lähtee järki tästä ahdistuksesta! Meen palelluttamaan itteni ulos. Sitten on ihana käpertyä lämpimään täkkiin ja ottaa pupu patteriksi kainaloon.

Heitin flipat

Kävin viemässä roskat ulos äsken ja lensin tyylillä voltin kautta perseelleni. Tuomareilta olisin saanut täyden kympin voltista... Laskeuduin häntäluun päälle ja siihen sattuu ihan sikana. Se on jo muutenkin ruhjeilla kun oon tehnyt vatsoja ja istunut kovalla lattialla.
Löysin lääkekaapista vanhan kolmiolääkkeen. Nyt tohon häntäluuhun koskee vielä päänsäryn lisäksi ni oli pakko ottaa se lääke. Kivut on poissa ja olo energinen. Voikun olisi tällainen kolmiolääke "high" koko ajan. Ahdistus lieveni huomattavasti. On säälittävää kun ainut keino saada maailma näyttämään valoisammalle on kolmiolääke. En halua, että synkkä olo palaa.
Toinen postaus jo tänään. Kerron teille heti jos jotain maata järisyttävää, kuten toi kaatuminen, tapahtuu ;)

Au!

Heräsin taas päänsärkyyn. Miksi ihmeessä mulle tulee juuri nyt kovia päänsärkyjä kun ei mulla oo koskaan aikaisemmin ollut niitä.?! Ikinä ei ole ollut migreeniä tai muuta vastaavaa. Ja se särky menee buranalla pois. No tänäänpä mulla ei ollut enää buranoita kaapissa. En jaksa millään laittaa itteäni sellaseen kuntoon, että uskaltaisin mennä ihmisten ilmoille. Pitäisi käydä suihkussa, mutta vihaan sitä yli kaiken. Pitäisi meikata, mutta kädet on niin jumissa, ettei ne nouse naaman korkeudelle. Sitten vielä pitäisi laittaa farkut jalkaan, mutta ulkona on liian kylmä. Tuulihousutkin on likaiset etten kehtaa niitä laittaa jalkaan. Mikään ei onnistu tänään. Argh! Mä tarviin henkilökohtaisen avustajan, joka kävisi apteekissa ja kaupassa mun puolesta. Pyykitkin se voisi pestä. Onko vapaaehtoisia?? ;)

Painajaisia2

Heräsin aamulla vähän yli viisi kun näin pahaa unta. Se oli tosi sekavaa... Entinen poikaystäväni kaatoi sulatettua kiehuvaa metallia jaloilleen. Vanha kaverini oli tv-ohjelmissa kun se oli tullut parhaaksi kaveriksi miss suomen ja mallikoulun voittajan kanssa. En jaksa edes muistella enempää, niin kauheita ne unet oli. Kun nousin sängystä ja kävin vessassa ni olin täysin hereillä. Väsytti kamalasti, mutta ei ollut tokkurainen olo kuin yleensä. Jostain uhmeen syystä mun mielessä toistui koko ajan yksi lause. "fat figured f*ck". Siis miksi ihmeessä???!!!?? Mistä sen sain päähäni ja miksi se soi päässä kun heräsin. Toistin sitä lausetta melkein ääneen. Pyörin sängyssä, koska maha kramppaili eilen illalla otetuista laksoista. Heräsin sitten kymmeneltä ja olin aivan poikki. Olen lukenut koko päivän ja tuskaillut mahakipua. Laksat päättivät toimia 18 tuntia niiden ottamisen jälkeen. Kivakiva.. Se mahakipu on kamalinta mitä tiedän, mutta nyt on ainakin tyhjä olo vaikka vielä turvottaakin. Tyhjä olo voittaa mahakrampit. Pitäisi jumpata, mutta mun kädet ja rinta on liian kipeet. Oon tehnyt liikaa punnerruksia enkä ole venytellyt. Onneksi vatsaliikkeet onnistuu.

Toivottavasti nämä kuvat mitä julkaisen tekstien kanssa ei ole liian "ana"-tyylisiä. En todellakaan halua julkaista mitään thinspo kuvia, koska en voi itsekään sietää niitä. Kun etsii tiettyyn aihepiiriin kuuluvia kuvia ni tulee vastaan niitä thinspoja. Itse rakastan tosi synkkiä ja kauniita kuvia. Jotkut kuvat kuvaavat niin mahtavasti omia tunteita, että on pakko julkaista vaikka siinä olisi vähän thinspoakin mukana. (En keksinyt yhtään monimutkaisempaa tapaa kirjoittaa...)